Kategoriat
http://schemas.google.com/blogger/2008/kind#post Isodrän rintamamiestalo salaoja salaojaremontti

Salaojaremontti

Muistattekos miehen, joka vannoi ettei koskaan (-tiedän, olen käyttänyt tätä aloitusta aiemminkin…) tee itse salaojia, vaan teettää ne?
Paitsi että tekee itse sittenkin. Jotenkin homma tässä vuosien varrella veivattuani kypsyi, (tai ympäristö kypsyi veivaamiseeni) ja kun lähes kaikki saamani urakkatarjoukset olivat aika tyyriin tuntuisia (10K-14K), päätin serkkuni ystävällisellä avustuksella (ja kaivinkoneella) käydä itse toimeen. Vielä kun mutkan kautta tuttu rakennusmestari kävi alueella toteamassa tilannetta ja lupasi kädestä kiinni pitämisen lisäksi hoitaa myös paperisodan kunnan kanssa, ja piirtää työpiirrustukset puolestani, oli homma sitten ihan selvä. Pankkiin mars ja lainaa stana.

Eipäs nyt kuitenkaan mennä asioiden edelle.

17.7.2007
Homma räjähti tänään käyntiin kellarin katoksen poistamisen jälkeen kulkuaukon seinäkivien kantamisella ja nyt on käsivarret kuin Arnoldilla. Tuli lihavalle hiki, huhhuh… Toki kaikenmaailma pihajärkkäilyä on ollut jo aiemmin halkokasojen muodostamisesta kompostin siirtelyyn, mutta nyt alkoi itse raaka duuni.


Kun edellisen suhteen oli alkuun verrytelty muutaman tunnin ajan, viimeistelin vielä verannan alustan tyhjentämisen (noin 50-v vanhasta roinasta), jonka siippani oli urheana tyttönä aloitellut, ja päätin vielä kaivaa kuopan itselleni. Tai siis tarkemmin sanottuna tarkastaa, miten sokkeli voi ennen töiden aloittamista. Vaikka vanhassa mummulassani asunkin, ei perimätietoa aiheesta löytynyt oikein sukulaisiltakaan ja valitettavasti välini yläkertaan eivät ole niin hyvät, että olisin voinut kysyä vanhuksilta.
Fiskarsin 1 hv Etu500-kuormaaja käteen ja takapihalle siis.

Täällä kohtasin projektin iloisimmat ja kamalimman yllätyksen näin heti kärkeen. Lapiominen on aika heawwyy hommaa istumatyöläiselle savikerroksen ollessa jotakin asvaltin ja titaanin lujuusluokaa. Teufel! On ne kovia jätkiä jotka sitä työkseen tekevät. Vahvoja, kerta kaikkiaan.
Iloisempana puolena aiheessa olivat mm. pikikerroksen puuttuminen sokkelista (joka muuten pitäisi poistaa ja säästi välittömästi yhden työvaiheen), kaivamani savikerroksen rajoittumisen vain 30 cm paksuuteen ja mikä parasta: esiinnoussut hienojakoinen sora oli täysin kuivaa! Enpä ole ikinä ollut näin tyytyväinen hiekan näkemisestä.

(Kuvassa epätoivoiset ensimmäiset pistot maaperään).

Esiin noussut styroksi sai aikaan oivalluksen vaarini aikanaan tekemistä kosteuseristyksistä (varmaankin) joskus 70-luvulla, sillä muuria vasten makasi muovia, joka kiertyi maata pitkin maan sisältä löytyvän routaeristeen päälle. Ihan toimiva systeemi aikanaan, ainakin rakennusmestarin mielestä, joka paikalla pyörähti (löytyy myös ”Pientalon Käsikirja”-teoksesta). Järjestelmän toimivuudesta kieli myös itse muurin kertakaikkinen kuivuus (vain sillä kohdalla seinää, kävi kaivannon auettua myöhemmin ilmi).


Noh, nyt alaviitteet sikseen. Vaikka maa nyt näyttikin ensisilmäyksellä kuivalta, projekti päätettiin yksissä tuumin kuitenkin jatkaa loppuun asti tulevaisuuden mahdollisia kellarirakentamis- ja muita suunnitelmia varten ja uudenkarheat työpiirrustukset kourassani päätin päiväni täältä tähän. Huomenna olisis tiedossa sitten kaivinkoneen saapuminen ja ensimmäiset iskut ISOlla kuokalla maahan. Katsotaanpa koska ehtii taas raportoimaan aiheesta.

18.7.2007
Kaiva poika-kaiva vaan.
Kaivanto on nyt täysin aukikaivettuna parin päivän äheltämisen jälkeen. Homma sujui pätevältä konekuskilta eilen (17.7.2007) aika vikkelästi ja saimme talon vasemman sivun, taka-osan ja oikean sivun helpot ja suorat linjat kaivettua auki ainoastaan viidessä tunnissa. Konemies kaivoi ja itse heilutin lapiota. Hieno tuuri, että kuskiksi sattui mukava ukko, joka oli vielä ihan mahdoton painamaan hommia. Oli siinä perstyöläisellä taas menossa mukana roikkumista lapionsa kanssa.
Julkisivu-joka on ylämäen puolella- osoittautui aika kosteaksi kaveriksi osittain, joten tässä vaiheessa kannatti onnitella itseään homman loppuun saattamisesta sitenkin, vaikka välillä meinasi olla epäilyksiäkin koko touhun järkevyydestä.

Yö meni aika jännittävissä tunnelmissa, kun vettä alkoi satamaan puolen yön kieppeillä. Pyörin pystyssä vielä kahden aikaan kaivannossa fikkarin kanssa veden virtaamista seuraillen varmana siitä, että koko kämppä lähtee minä hetkenä hyvänsä luistelemaan alamäkeen kaikessa komeudessaan kohti naapurin tonttia maapohjan pikku hiljaa liettyessä… tai kaatuu kyljelleen saven pikku hiljaa liettyessä anturan alla…tai …räjähtää…tai jotain… huono keikkahermo varmaakin valvotti.

Tänään olikin sitten muutaman naamanliikkeen paikka, kun piti saada aikaan vanhaan autotalliin johtaneen perusmuurin osittainen purkaminen vesiputkia ja viemäröintejä vältellen, verannan altakaivaminen, sähköputkien paikallistaminen ja esiinkaivuu, sekä maajohdon katkaisemisen vältteleminen (kaikki tietenkin omissa kaivannoissaan eikä mitään hajua ovatko suojaputkissa, vai eivät…varovarovasti, ettei katkea…).

Sukulaismies kävi piikkaamassa häthätää myös toisen muurin, (alakuvan näkyvää muuria vastapäätä) sekä kellarikulun pohjalaatan halki Cobra-nimisellä polttomoottorivehkeellä, joka on ehkä machoin peli mitä mies voi vain koskaan toivoa näkevänsä/käyttävänsä. Jumalauta, mikä vekotin! Älkää hyvät ihmiset käyttäkö mitään pikkuisia sähkösurkeuksia tai lekoja jos betonia pitää rikkoa. Cobra pitää ihan jumalattoman mekkalan, mutta TOIMII! Harrrrrrmmmmageddddooon!


Verannan alittaminen meinasi alkuun jäädä tekemättä koneen suuruuden (tai verannan pienuuden, miten vain) ja koko verannan sortumisen pelossa, mutta mestarin käytyä paikalla tuumimme aihetta hetken, ja päätimme sitten mesun suosituksen mukaan lyödä pikku varmistuskoolingin julkisivun portaisiin (kuva) ja käydä työhön. Homman tärkeyttä korosti se, että mikäli nyt jättäisimme verannan alustan eristämättä kapillaarikatkolla, olisi se kohta talosta aina märkä saven nojatessa seinään ja veden kulkeutuessa sokkeliin. Ei siis hyvä k.o. kohdan ollessa myös sisäpuolelta silmämääräisesti tarkastellen kostea paikka.

Mietimme myös pienemmän koneen paikalletuomista hetkisen, mutta päädyimme ettei vastaavaa hyötyä olisi, koska pienempi masiina joutuisi sahaamaan kaivannossa edestakasin pienen kauhansa kanssa maata kaivannosta pois raahaten ja aikaa/rahaa palaisi taas kerran ihan turhaan….


Hommiin siis.
Konetta joutui aika tavalla pyörittelemään, että saimme koko maamassan verannan alta pois, ja muutama julkisivun lauta ja ränni ottikin vähän puomista/kauhasta työjälkiä kylkeensä, mutta muuten homma sujui (taas kerran) kaivurikuski-Uffen ansiosta varovaisen loistavasti paikkoja ylenmäärin rikkomatta. Itse heilutin lapio/rautakankiyhdistelmää verannan alla kuin hullu niiltä osin mihin kone ei yltänyt. Eli en paljoakaan.

Hieno meininki, että homma onnistui kuin onnistuikin koneella, koska maata oli kuitenkin (arviolta) kaikkiaan viitisen kuutiota verannan alla ja valtaosa aivan kivikovaa savea. Tuhertaisin lapioni kanssa itkua kuopassa edelleen/seuraavat lähiviikot, mikäli tämä vaihtoehto olisi jäänyt käyttämättä.

Aikaa tähän kaikkeen meni tänään seitsemisen tuntia, eli perstupakoimista ei ihan hirveästi tullut harrastettua. Urakkatahdilla, mutta tuntihinnoin! Näillä liksoilla ei muuhun ole varaa.


Huomenna onkin sitten vähän iisimpi päivä vuorossa auton ratissa ja Isodrän-levyjen hakeminen kuorkilla Kemiöstä.
Perjantaina pitääkin pitää välipäivä tällä raksalla, kun on äipän kuuskymppiset. Niistä EI VOI olla pois, vaikka koko maailma hukkuisikin hätään ja paskaan. Lauantaina pääsen toivoakseni levyjen asennuspuuhiin.

19.7.2007
Kamat ovat nyt haetut. Voin vilpittömästi suositella meininkiä Isodrän-kauppiaan päässä, sillä kaikessa rauhassa piirrustuksista laskimme ensin, että kaikkea on, ja lastasimme sitten kamat kuormurin avolavalle. Tähän kohtaan sitten projektia suunnitteleville sananen: ottakaa ISO kuorma-auto, mikäli päätätte noutaa kamat itse. Vaikka siirtolava tässäkin tapauksessa oli 16t nupissa kiinni, meni se kukkuroilleen täyteen, kun levyjen lisäksi myös pitkistä kangista tulevat kaivot, niiden kannet, salaoja-ja vesiviemäriputket jnejnejne tungettiin kyytiin.


Nyt kamat ovat viimein pihalla ja lauantaina pääsee ensimmäistä kertaa askartelemaanpaskartelemaan miten homma etenee, vai eteneekö. Joka tapauksessa huominen vapaapäivä projektista tulee aika tarpeeseen.

21.7.2007 Velimies tuli apuun heiluttelemaan lapiota. Korkolaskelmat olivat vähän turhan varovaiset ja Isodrän-miehen suosituksen mukaan, kaivoimme putket syvemmälle käsin. Koneella ei alunperinkään saanut mennä liikaa anturoiden alle (tai siis talossa osittain oli anturat ja osittain ei. 60-luvun lisäsiivestä antura löytyi, mutta ”perustalosta” ei…) ettei pitkään staattisena ollut maamassa häiriintyisi ja katkaisisi eläessään koko kämpää tai lähtisi painumaan.
Enpä tiennyt kaivavani maata -tai siis savikkoa- näin paljon ennen projektin alkua. Kuokka on muuten ihan paras peli. 20e ja karmeat lihakset.

22.7.2007 Lissää kaivamista ja korkojen hiontaa. Muutama inhoittava kivi osui myös kuokan tielle, jota emme koneella kaivaessa huomanneet. Siippakin oli tässä kohdassa hälytetty jo lapion varteen. Urakka kusee!
Tässä kohdassa olivat tarkastuskaivot viiemein asennetut. Lietepesät (tarkastuskaivojen alle 30 cm) kannattaisi muuten kaivaa koneella eikä käsin, niinkun eräs. Savi ON EDELLEEN kovaa tällä alueella. Nimim 1 kaivo á 1,5h x 6=yks ihan turha työpäivä. Pitkänlainen vielä.


23.7.2007 Lisää maaston muokkaamista ja romujen asentamista maan poveen. Odotan saavani paikallisen K-raudan kultabonusplatinakortin ihan minä hetkenä hyvänsä.

24.7.2007
Loput läpiviennit salaojaputkille ja itse putkien asentaminen kaivoihin. Satoi vettä toista päivää aika lujaa ja rikoin lisäksi toisen olkapääni, sekä valtaosan käsien kaikista nivelistä ollessani polvillani mutakuopassa sateen loristessa niskaan ja patarauta-tyyppisen iskuporakoneen lähtiessä huonon työasennon siivittämänä käsistä. Ei hyvä meininki. Ei ollenkaan. Luut sentään ehjänä edelleen.

25.7.2007
Tämän avaruuskuvion tekemiseen (rännivesiliitos vanhaan keräilykaivolle johtavaan uponaaliin) meni n 6 h, ja jouduin tekemään homman kaksi kertaa täysin alusta uudestaan, kun korko ei sittenkään oikein meinannut osua ja jouduin loppujen lopuksi viemään rännivesilinjan salaojalinjan alitse. Vesi ei tiemmä Vantaallakaan nouse ylämäkeen. Taas käytettiin kuokkaa. Paljon.

Ai niin.Putkiliitoksia tehtäessä yksi sana:liukuvoide. Jos homma menee reisille, on liitosten irroittaminen paaaljon helpompaa. Purkki maksaa kympin ja riittää pientalon salaojaremonttiin hyvin. Kannattaa käyttää varsinkin jos olkapää on ns. paskana jo toista päivää. Särkylääkkeiden voimalla mentiin erittäin tukevasti tässä kohdassa. Faija oli näillä paikkeilla käynyt työmaalla muutamia kertoja ihan itsekseen ja tilannetta arvioituaan tuli pelastamaan pilttiä pulasta tässä kohdassa projektia silleen enempi aina töittensä jälkeen. Kyllä sitä vaan kaks ukkoa saa aikaan aika tavalla enemmän kuin yks. Kummaa?

26.7.2007
Rännikaivoja , niiden liittymisputkia etc. paikalleen. Faija apuna. Etenee! Hoppu on, koska kone on tilattu huomiseksi.

27.7.2007
Ensimmäinen, varsin helpottava kaivannon täyttö lähti tästä. Jouduin rakentamaan Isodräniä seinään ja maahan kiireen vilkkaa edellä, kun kone ei olisi mahtunut mitenkään tuomaan soraa kaivantoon muuten. Helpotti käsin soran kantamista kaivantoon/sen tasoittamista kuitenkin aika tavalla. Illalla täytimme puuttuvan täyttösoran vielä talkoilla loppuun konekuskin lähdettyä. Menekki 2 lavallista, 6-12 mm salaojasepeliä…eli oliskohan n 12t?

Jos homman haluaisi tehdä ”imuautolla” (eli letkupuhalluksella sopiva määrä sepeliä kaivantoon) kannattaisi se tilata sitten aika aikaisessa vaiheessa. Nimim ”tein loppujen lopuksi käsin ja säästin-vaikken ehkä olisi halunnutkaan”.




28.7.2007
Minuu ei HUVITA! Ei paljon mitään enää jäljellä, mutta nyt tökkii todella pahasti. Ei vaan jaksa enää. Toisaalta tätä kirjoittaessa ja näitä allaolevia kuvia katsellen sai näköjään sittenkin edes jotakin aikaiseksi. Isodräniä asentamatta tässä allaolevassa kuvassa enää viitisen metriä kulman takana ja 15m routaeristeitä.

Puro solisee. Puuuroooosoliseee….Miten niin liikaa hommia?


29.7.2007 Raksa seis. Kummilasten kanssa lintsille-ei neuvoteltavissa/muutettavissa oleva päivämäärä.

30.7.2007 Raksa seis. Ahvenistolle ajamaan -ei myöskään neuvoteltavissa/muutettavissa oleva päivämäärä. Pitäis pysyä myös pyörällä pystyssäkin kun homma talossa on vielä varsin kesken…hmmm…

31.7.2007 Homma Valmis! Kuopat menivät tänään kiinni lopullisesti niiltä osin kuin se nyt oli mahdollista. Ja ihan perse kelissä. Vettä tuli kuin ….no niin.
Toki koko piha on vielä tekemättä ja pikkufiksauksia on miljaaardri
(mm. silikonisaumän vetäminen isodrän-listan päälle ja padotusventtiilen asentaminen keräyskaivoon…jnejnejne—-), mutta noin suurin pyörtein tämä salaoja-osuus oli tässä. Seuraavaksi siirrynkin sitten luontevasti piharakentamisen ihmeelliseen maailmaan.

1.8.2007
Hävitetyn pihan keskellä auringonpaisteessa sianfilettä oluen kera vedellessäni laskeskelin tänään viimein koko touhun kulut.

Sisältäen seuraavaa:
– Isodrän-levyt, tarkastuskaivot kansineen/pohjineen, sadevesiviemäreiden lähdöt, sekä sadevesi- että salaojaputket
– em. hakemiseen Kemiöstä menneet autokustannukset
– rakennusmestarin tekemät piirrustukset ja neuvot
– kaivinkoneen (ja sen kuskin) auki-ja kiinnikaivamisineen, sekä
– paikalliseen K-rautaan kantamani pennoset uponaaliin asennusvaiheessa ..ja mitä kaikkea muuta nyt puuttuikaan työkalulaukusta etc.
– padotusventtiilin asentaminen olemassaolevan (vanhaan) keräyskaivon betonilinjaan ja ylitäyttöpumpun asentaminen samaiseen paikkaan. (Päädyin teettämään homman kun paikka on niinkin pas*assa paikassa kuin kaivossa, jossa vettä lähes työskentelytasolle saakka..pari sataa taas plus kokonaishintaan, mutta ku ei nyt vaan huvita enää…)

Nämä kaikki ynnäämällä, koko shown hinnaksi tuli 6000 e ja rapiat, joka on aika paljon vähemmän kuin esimerkiksi HP-Infran tarjoama urakkahinta 14K tai erään yksityisen tekijän tarjoama 10K? Omalle työlle en nyt luonnollisestikaan laske hintaa, joten tämä vertaus ei ole siinä mielessä ihan vertailukelpoinen. Tämä touhuaminen ei myöskään ole mitään salatiedettä, vaan ihan perusbasistikin (evp) pystyi ”lappuja” lukemalla suoriutumaan hommasta.

Patolevy/sora-yhdistelmällä käyttämällä hinta olisi varmasti muodostunut matalammaksi, rakennusmateriaalien hinnan tippuessa ja kapillaarikatkon olisi em. keinolla saanut aikaiseksi ihan yhtä lailla, mutta kun tuo lämpötalous maan sisällä on ollut aika kosteanoloista sorttia, piti rakennetta lämmittää ulospäin harvenevaksi. Talvi näyttänee lopullisesti lämmityskauden alkaessa miten systeemi oikeasti toimii.

Tämä tässä tältä erää. Onnea teille, jotka hommaan ryhtyvät tai mokomaa harkitsevat. Kyllä se ominkin voimin onnistuu. Pitkiin päiviin kannattaa tosin varautua.

Kiitokset: Rakennuspinko Oy/Ode, Draintech Oy/Ossi, Eki Österlund, Uffe, Faija, Saara, Mutsi, Ari,
Jumala, Isovanhempien haamut, Rintamamiestalo.fi ja kaikki neuvoja ja vinkkejä antaneet sekä henkeä nostattaneet tälleen Oscar-henkisesti. :D#

-w-

Kategoriat
http://schemas.google.com/blogger/2008/kind#post rintamamiestalo

Porraspuuhaa

Putsasin sitten talon alkuperäisiä ulkoportaita taas kerran. Lainaksi saamani painepesuri oli vain näköjään vähän turhan heavy peli mokomaan puuhaan ja kuinka ollakaan, suuri pala putosi askelmasta pokspois kun sitä vähän pesaisi.
Hyvä alku, kerta kaikkiaan. Korjaushommia vaihteeksi tiedossa.

Aina aika ajoin tässä vanhaan taloon liittyvien projektien vaihdellessa olen suuresti hämmästellyt sitä, kuinka valtavan paljon eri koulukuntien edustajat antavatkaan varsin eriäviä mielipiteitä kuinka hommat tulisi loppujen lopuksi suorittaa?
Nytkin sain varmaankin ainakien viisi erilaista toteuttamismahdollisuutta homman hoitamiselle ja kaikki niistä tuntuivat yhtä hyviltä.

Varmaankin homman nimenä ON se että toteutustapoja on useita ja kaikki yhtä hyväksihavaittuja, mutta sellainen
”Kato-mää-olen-kuuskytä-vuotta-kato-tehnyt-näitä-poika-kato” -meininki alkaa pikku hiljaa korpeamaan. Yksi ukko olisi laittanut vain ohuen betoniliemen pintaan ja sillä hyvä. Rautakaupan myyntitykki suositteli taas kaikkien pintojen korottamista ensin verkolla ja sitten valamalla valun niskaan. Oikeita neuvoja varmaan nekin kaikki tyyni, mutta ei se nyt totuuden nimessä mikään bunkkeri ole. Muitakin toetutustapoja tuli vastaan useita.

Päädyin loppujen lopuksi raudoittamaan poispudonneen pätkän, paikkasin korjattavat reiät arduro-rapidilla, tasanteet samalla kamalla ja julkisivu rapaten. Ja hyvä tuli. Kerron sitten talven jälkeen olisiko se myyntitykin raudoitus pitänyt sittenkin laittaa. Ennenkuin ota lekan esiin ja paan matalaksi koko kasan.

Kategoriat
http://schemas.google.com/blogger/2008/kind#post rintamamiestalo

Hometta klitsussa!

No saakeli. Sain sitten naapurin pihalta puita. Uuusille tulokkaille halkovaraston siivousta vähän aikaa puuhattuani löytyi kokolailla ikävähkö yllätys, kun öljypannun vieressä pötköttäneet aikaisemmat kaverit paljastuivat hyvinkin ei-kuiviksi. Eli hiukka homeisiksi. Eikun koko kolme kuutiota käsin ulos uuteen paikkaan tuulettumaan. Ihan pikkasen turhaa hommaa…

Kategoriat
http://schemas.google.com/blogger/2008/kind#post moottoripyörä rintamamiestalo

Syksy

Totta se on. Iltaisin on jo viileää.
Pitäisi kai oikein istahtaa alas ja taas kerran mietiskellä mitä PITI saada aikaan tänä kesänä ja jota ei sitten syystä tai toisesta edes aloittanut.
Toisaalta jouten oleminen kaikki 6 viikkoa teki aika terää sekin ja lupasin itselleni olla tekemättä mitään taloon liittyvää tämän kesän aikana.
Akkujakin pitää kuulemma aina välillä ladata etei mene into koko touhuun. Aika jees meininki näinkin. Jouten.

Töihin palaaminen on ollut kyllä erittäin takkuista tällä kertaa. Taitaa olla takki vähän tyhjä tohon real-tvn tekemiseen. Vuodesta toiseen vaan puristetaan samaa shittiä eri muodoissa vaikka hätäisimmät olivat julistamassa koko suuntausta kuolleeksi jo muutama vuosi sitten..Joku ennustaja vois nyt oikeasti kertoa koka tämä suuntaus loppuu.
Tässä maassa paska myy ja voi hyvin edelleen kaikessa suhteessa. Kysykää vaikka Matti Nykäsen faneilta.

Loman jälkeistä kaalikaaosta ilmeisimmin. Sitä kuitenkin tottuu hommiin taas pikku hiljaa ja ennekuin huomaakaan, tekee taas ihan helposti kakstoistatuntista päivää jostain perhanan ruohon kasvattamisesta vähintään kuutena päivänä viikossa..

Noh, aina pitää kuitenkin muistaa että moisen suolakaivoksen vääntäminen maksaa kuitenkin asuntolainaa loppujen lopuksi. Kyllä tämä tästä, vaikka juuri nyt vähän kaiveleekin koko homma.

Jos nyt syksyn myötä varovasti aloittelisi jonkin pienen projektin duunien vastapainoksi, kunhan toi pyöräkausi nyt loppuu taas kelien huonontuessa.
Verannan lattian vois puuhata, ton yhden sisäoven duunata ja maalata…

Pikku hiljaa näköjään hipasis taas noi kädentaitohommat…Taidan ens viikolla mennä joku ilta kellariin jo vähän tutkimaan tilannetta …

Kategoriat
http://schemas.google.com/blogger/2008/kind#post rintamamiestalo viime aikojen tapahtumia

Hyvä päiväkirja…nyt alkaa olla kiirus…

Johan on aikaa taas vierähtänyt tämänkin turhuuden päivittämisestä.
Paljon on vettä virrannut Donissa…eiku…

”Kun remonttia siirtää riittävän pitkään, tulee jossain vaiheessa kiire” – vanha Rekolalainen sanonta.

Miten KAIKKI remontit menevät 1) aina pitkäksi 2)maksavat ainakin kymmenkertaisesti aiottuun nähden 3) etenevät vain vaikeuksien kautta? Minä vaan kysyn?
Vielä pari viikkoa sitten olin hyvässä vauhdissa. Seinät saivat uuden pinnan vauhdilla ja kaikki kulki kuin ajatus. Viikkokausia aikaa tupaantuliaisiin, johon mokoman piti valmistua.

Sitten iski lattian kirous.

Sattupas nimittäin niin, että:
Reippaana Reiskana painelin paikalliseen rautakauppaan tapojeni mukaan täysin persaukisena rekentajana taas kertaalleen kiroillen liksapäivän kaukaisuutta ja tyhjää lompsaa.
Ja kas, huomasin että näppärä rahoitusmuoto rakentajille/remontoijille onpi syntynyt päälle maan. Korko aika jees, maksuaika hyvä jne.. MAHTAVAA!..
(Helpottaa nimittäin kummasti kun saa jaettua kertarysäyksellä varsin suurehkoksi kertyvää rautakauppalaskua vähän pitemmälle aikavälille).
Eikun tuumasta toimeen ja papereiden tekoon. ”Juu..helppoa…menet vain palvelutiskille ja teet siellä katevarauksen, jonka sitten esität kassalla ja painut nikkaroimaan kamojen kanssa. Loistavaa, mahtavaa kiitti hei”..
Lähtiessäni ihmettelin vain että mitään dokumenttia ei jäänyt käteen,mutta kaipa järjestelmä sitten toimii kun seuraavan kerran asioi jne.

Noh, seuraavalla viikolla olikin sitten lattian tekemisen aika. Marssin ensinnäkin jo aikaisemmin päivällä hankkimaan maalia, tärpättiä jne tulevia kaapinovia varten, jotka ovat ohjelmassa välittömästi lattian valmistuttua. Jo tuolloin ajattelin testata uutta ja hienoa rahoitussysteemiä tilin ollessa nollan vaiheilla. Edelleen.
Kamat kantoon ja kassasta ulos. ”Kiittimoi”. Kaikki hyvin. ”Lasku tulee perästä”.

Tästä pari tuntia eteenpäin tuli uudestaan tarpeita rautakauppaan. Viittä ennen sulkemisaikaa ja sataa..(kun sinänsä ystävyydellä saamani parketin osaset eivät sopineet toisiinsa… Ku halvalla eli ilmaiseksi sai).
Eli lattiakauppaan ja äkkiämars. Urakka kusee.

Kamitsut messiin ja kohti kassaa, jossa tuli stop. Ensinnäkään paikalla ollut kassahenkilö ei tiennyt hölkäsen pölähtävää koko järjestelmästä.
Sitten paikalle hiihtänyt seireeni sai viimein loihittua lausuman notta ”rahoitustiliäsi ei ole vielä avattu”.
No siinä sitten ”änkyn änkyn ku mä viime viikolla sen jo avasin ja aikaisemmin jo kamaa hain ja blaablaa”…
Ei auttanut, ei. Kamat jäivät tiskille ja ”joku soittaa huomenna moido”.

Tässä vaiheessa mittari oli jo kokolailla punaisella. Bileisiin aikaa viikko ja kolme päivää. Ja lattia tekemättä.

Noh, aamu toi valoa asiaan puhelinsoiton muodossa ja ”kaikki pitäisi olla nyt selvää jeespahiottelutolihyvämeiniki-kiitosvaivannäöstä”. Eiku auto taas lainaan ja kauppaan heti aamusta kun vasta iltaa vasten oli mediamaailman morian suolakaivoksille mentävä.

Loistava alku ja kärry täyteen kamaa. Ja sitten tuli paholainen.
Painelin ensinnäkin palvelutiskille taas kerran lattian ja muun kamamäärän kanssa. ”Juu…mä en tiedä tosta uudesta rahoituksesta mitäänmitään, mut mene vain suoraan kassalle”. Menin kassalle.

”Eikäkö sun pitää palvelutiskillä ensin tehdä katevaraus ja sitten kamojen kanssa tänne” totesi kassatäti.
Tässä kohtaa meni hermo.
Tuli sanottua pari aika pahaa sanaa täysin rauhallisella äänellä sinänsä viattomalle ihmiselle.

Seuraavan tunnin aikana kolme myyjää ja kassavastaava seisoi palvelutiskillä ihmettelemässä ja opettelemassa järjestelmää asianmukaisesti pahoitellen vuorotellen.
Hapyy end ja kamojen kanssa kotiin.
Ja seuraavaksi karmaiseva huomio siitä, että osatamani lattia on väärässä korossa jo asentamaani nähden eli ns. hammastaa liitoskohdastaan.

Ai jummaleisson… Ei jaksa käyttää edes huutomerkkejä kuvaillakseni tilannetta juuri tuossa kohtaa.

Noh, nyt lattia on jo paikallaan ja käsityön aito leima on hyvinkin näkyvissä.
Miten voikin mennä aina välillä vähän vaikean kautta.

Nyt enää sähkötyöt, kaapinovet ja homma on valmis. Kai. Tai siis olisi paree olla.
Juhliin on nimittäin neljä päivää.

Kategoriat
http://schemas.google.com/blogger/2008/kind#post rintamamiestalo

Kattomiehen mietteitä

Ai jummaleisson. Mää oon miäs. Sisäkatto meni faijan avustuksella paikalleen notta pölähti.Ekaks viitisen tuntia kimpass ja loput ite.

Meinasin vielä luovuttaa kun pari pahaa palaa jäi jäljelle, mutta jokin hulluus sai yliotteen ja pitkin yötä tuli hommasta valmista. Nyt väsyttää aika tavalla, mutta mieli on hyvä, kun sai tehtyä vähän enemmän kuin piti.

Seuraavana vaiheessa kaappien ovista parit zentit poies, ni menevät uuden katon kanssa mukavasti mestoilleen. Jos oikein puristas, ni pääsis seiniin kiinni ennen viikonloppua. Prätkämessut nimittäin lähestyvät ja niiden aikana ei voi remontoida seiniä tai yleensä mitään. Tai kuuleman mukaan kännissä se ei kannata…Kattoo nyt quis käy. Intoa olis ku pienessä kylässä painaa huonetta eteenpäin et hyvässä lykyssä matalan profiilin messut tiedossa…

Kategoriat
http://schemas.google.com/blogger/2008/kind#post rintamamiestalo

Remonttihommaa

Vähän vähäiselle jää tämä blogiin kirjoittaminen kun kone on edelleen veks pelistä.

Joka tapauksessa lisäsiiven remontti räjähti viimein käyntiin. Vanhan tapetin poistaminen ei sitten sujunutkaan ihan noin vain ja pinnasta tuli kaikkea muuta kuin tasainen. Käsityön aito leima tulee näkymään täsää tilassa. Pohjamaalaaminen vei insuliitista syntyvän pölyn pois ja nyt pitäisi enää päättää mikä lopullinen pinta tulee olemaan loppujen lopuksi. Tuollainen vanha seinä on kaikkea muuta kuin kiitollinen korjattava. Yksi vaihtoehto olisi Gyprocin laittaminen joka pinnalle ..

Kipsilevytkin pitää kuitenkin päällemaalata ja pinnottaa jne, ja mun taidoilla jäljestä ei tule tasainen, joten taidan unohtaa tämän vaihtoehdon. Taidan tyytyä koristemaaliin, jossa on tasoite mukana. Á 58e/9L ja menekki 1L/neliö neliöitä ollessa kaikkiaan 30. Tulee tyyriit pinnat joka tapauksessa teki mitä vaan…

Katto olikin sitten ihan oma bisneksensä. Ku halavalla sai haltexia, niin sitähän sitten piti ostaa. Olisi pitänyt ottaa huomioon vaan se, että moisen asentaminen itsekseen on kaikkea muuta kuin helppoa levyn taipuessa päästään aina kun sen nostaa ylös. Ponttia pitää myös käsitellä kuin kipeätä sanonkomämitä ettei se vaurioidu. Hintahan oli siis kuitenkin 5,95/neliö kun Bauhausin MDF-levy olisi ollut 10,90/neliö… Puhumattakaan muista vaihtoehdoista, jotka pitivät pahimmillaan jopa parin kympin neliöhintaa.

Ens kerralla taidan säästää vähän enemmän rahaa, koska toi on tasan viimeinen huone johon tota pintaa tulee. Köyhän pitäs ostaa aina kallista. Piru vieköön. Noh, isäukko lupasi onneksi tulla pelastamaan poikasen taas kerran pulasta ja tulevana tiistaina katosta tulee valmis. Tai ainakin valmiimpi. Se on nyt päätetty.

Kategoriat
http://schemas.google.com/blogger/2008/kind#post rintamamiestalo salaojaremontti viime aikojen tapahtumia

Loppiainen

Siis näinkin voi viettää aikaansa. Loppiais-aatonaatto meni duunin jälkeen ruokaillessa vanhan frendiporukan keskellä mukavissa tunnelmissa. Ravintola Via oli uusi kokemus tomumajalleni, eikä kauhean epämieluisa sellainen. Muunmuassa Italialaista ruokaa ja aika hyvää sellaista. Parmankinkkua alkuun ja kanapastaa gorgonzolalla päälle punaviinin kera. Mainio meininki. Sopivan nasevaa pastaa tarjoiltuna riittävän nopeasti valmistamisen jälkeen. Juustoja oli juuri sopivasti annokseen nähden ja mikään ei lillunut missään. Maku herkullinen. On vähän asioita joista oikeasti tiedän ja pasta on ehkä top viiden kolmonen. Tai ainakin olen hyvin kranttu aiheen suhteen. Tasapainoinen kyökki, eikä mitenkään liian kallis. Edellämainitut eväät ja pari tuoppia oli joku 38€. Very worth of it.

Itse loppiainen menikin aikalailla vetelehtiessä. Ei alkanut remontti ei. Eikä oikein voinutkaan kun hankittu parketti ei a) riittänyt alunperin suunniteltuun paikkaan b) ei soveltunut verannallekaan kosteusvaihtelun takia c) koko projekti ei kiinostanut palaakaan. Ehkä viikonloppuna sitten.

Jos ei muuta, niin ainakin talopiirrustukset vois saada digimuotoon ja materiaali salaojasuunnittelijalle massivisella e-maililla. Alustava kustannusarvio puhelimitse projektista 6000-12000€, ajankohta heinäkuu ja kesto viikon. Onneks on rahaa. Tai ainakin hyvät kontaktit pankkin. Huhhuh.

Jännittävää nähdä paljonko ekat todelliset arviot tulevat olemaan oikeasti noin kustannuswise. Kallista on. Itsehän en kuitenkaan tuota hommaa tee, koska siihen menee a) koko kesä b) tuloksesta ei tiedä kukaan c) minkä h*lvetin takia pitäisi opetella aihetta, jonka joutuu tekemään tasan kerran. Olen ohittanut jo sen iän että tarvitsee todistella itselleni, että olen mies kavamalla monttua neljä kuukautta.

Lisäksi ulkopuolisen urakoitsijan käyttäminen vastuukysymyksissä on ihan toinen juttu. Itse kun sählää pikkukaivurilla sokkelin rikki, niin siinähän piipität kuopan reunalla. Kun urakoitsija tekee saman, niin ottaa edelleen pattiin kuin apassia, mutta on edes jotain mahdollisuuksia saada korvauksia aiheesta. Noh, tämä on vielä subject to be changed kunhan hinta-arvio saapuu. Jännittävää.