Kategoriat
moottoripyörä

Mopotinta peliin

11.4.2008
Tämä on nyt lähinnä muistiinpano itselleni,eli mp-kausi käynnistyi tänä vuonna tästä.
Ei olleenkaan ikävää, vaikka pidon kanssa onkin vielä vähän niin ja näin.
27166 ovat lähtökilsat tälle kaudelle.
-w-

Update 6.11.2008
8100 kilsaa, kakkonen paskana edelleen ja maailman sateisin kesä takana. Pyörä on seissyt ainakin kuukauden jo vajassa ja ei osu kelit, ei. Erittäin surkea suoritus.
Nyt mopo menee huoltoon ja ens kesänä ajan sataa enemmän. Stana.
-w-

Kategoriat
moottoripyörä moottoripyörän korjaaminen

GSX1400 pätkii!

Tää hölinä on mennyt sen verran pitkän kautta, että tässäpä linkkiä aiheen pariin.

Kategoriat
Ahvenisto http://schemas.google.com/blogger/2008/kind#post moottoripyörä

Siinä se oli.

Persana, kuten mummuni tapasi lausuman. Ei moottoripyöräillä enää, ei.
Vein beibin Kontulalaiseen pommisuojaan odottelemaan taas ensi kauden kirmailuja.
Sinne se jäi piipittämään. Ikävää, kerta kaikkiaan.

Ihan kauhean ihmeitä ei tullut tehtyä tänä vuonna noin moottoripyöräwise, kun taloremontti veti suuren osan ajasta, mutta tuleehan noita kausia taas. Ensi kaudella olisi kyllä syytä päästä reissuun, ettei nyt ihan vallan höperöidy.
Jotakin uutta tällä kaudella oli sentään sijaan rata-ajon alkeiden kanssa horjuminen Ahvenistolla muutamaan kertaan. Ensi vuodelle pitää varata selkeästi enemmän aikaa mokomaan harrasteluun. Mukavaa kuin mikä!

Taidankin tästä painella kellariin hipelöimään toistaiseksi korkkaamatonta nahka-asuani….how sick is that..

Kategoriat
Ahvenisto http://schemas.google.com/blogger/2008/kind#post moottoripyörä

Rata-ajelua, part 3

Noh, tämän kauden vikat .ORGin hurjastelut piti olla Ahvenistolla 15.9.2007, vaan toisin kävi.
Ohessa vähän tunnelmapalaa aiheesta.

Kategoriat
http://schemas.google.com/blogger/2008/kind#post huolto kahvalämmittimet moottoripyörä nahkapuku scala rider sweep TomTom Rider

Fillarijuttuja-taas

Käytin sitten pyörän huollossa. Mittariin oli kertynyt jo 26342 km joten viimeinen takuun edellyttämä 24k huolto oli jo myöhässä aika tavalla, vaikka tämän kauden kilsat jäävätkin ainoastaan kuuden tonnin kieppeille. Unohdus taisi päästä vähän yllättämään.
Erittäin hyväksi havaittuun JL-bikeen ja 470e, kiitoos.

Samassa yhteydessä huomasin myös takanakin vaihtotarpeen olevan ilmeinen, joten 250e hurahti vielä siihenkin. Elämä on. Edellinen olikin kestänyt komeat 11200 km, joten ihan koko aikaa ei mokomaa joudu onneksi vaihtelemaan. Metzelerin Roadtecissä pysyin edelleen. Ei välttämättä halvin mahdollinen vaihtoehto, mutta ainakin tällä kokemuksella pysyy tiessä sekä rata-että matkaolosuhteissa.

En nyt kuitenkaan kirjoita tätä valitellakseni valitun harrastuksen hintatasoa, vaan leveilläkseni uusilla kahavalämppäreilläni, jotka asennutin huollon yhteydessä pyörään kiinni. Ihan saakelin hyvät kapineet, koska välittömästi liikkeen pihasta poistuttuani alkoi satamaan ja pääsin testaamaan vekottimia ihan oikeassa ympäristössään. Erittäin jees, koska nyt ei tarvitse enää keskittyä palelemiseen tien päällä ja kautta pääsee jatkamaan sekä alku- että loppukaudesta vähän pitempään. Kun käsissä on kylmä-äijässä on kylmä kuitenkin.


Muita hankintoja moottoripyöräilyä ajatellen tällä kaudella oli hetki sitten rata-ajoa varten hankkimani nahkapuku korvaamaan vanhenevaa goreasuani, kun jotenkin on alkanut jännittämään mahdollinen kohtaaminen asvaltin kanssa saumoistaan repeilleellä Yokon takilla.
Euro-bikerista selkäpanssari, sweepin yksi-osaisen nahkapuku ja polvipalat yhteensä 370e. Ei siis paha ollenkaan. Ja ihan kivan tuntuinen aika viileässäkin.

TomTom Rider-navigaattorin kanssa sen sijaan on ollut pikku huolia pitkin matkaa. Laite on nyt ollut käytössä kuukauden päivät viimein saapumisensa jälkeen ja jo ensimmäisellä viikolla scala-riderin headset sanoi itsensä irti. Bluetooth alkoi vaan katkomaan jostain syystä aivan jatkuvalla syötöllä. Homma korjautui käyttämällä koko kapine Hollannissa TomTomin laskuun, jossa koko setti vaihdettiin, mutta harmittivathan nuo menetetyt käyttöpäivät heti alkuun aika tavalla. Nyt ostin vielä Euroopan kartastot takakäteen, jotka eivät sitten toimikaan laitteessa tätä kirjoittaessa lankaan, van jumittavat koko vekeen jo latausikkunaan. Kaiken maailman pikkuharmeja. Muuten laite on ollut kyllä mukava kumppani maanteillä painellessani sekä työ-että vapaa-ajan ajeluilla. Kunhan nuo kokkareet softasta saisi vielä vaan pois.

Elämä on kuitenkin yleisesti ottaen oikein hyvää.

Kategoriat
Ahvenisto http://schemas.google.com/blogger/2008/kind#post moottoripyörä

Rata-ajelua, part 2


No niin.
Vaikka olenkin harjoittanut nöyryysharjoituksia asentamalla salaojaputkia mudassa ja vesisateessa polvillani kahden viikon ajan, ei olo ollut tarpeeksi nöyrä, vaan vielä piti lähteä .ORGin rata-ajopäiville Ahvenistolle nöyrtymään vähän lisää.

Tapahtuma oli toisella käyntikerrallakin aivan mahtavasti järjestetty, ja osallistujamäärät ovat moisessa toiminnassa selkeästi kasvussa ajoryhmien ollessa hyvinkin täysiä. Kävijämäärän kasvaminen on erittäin ymmärrettävää, sillä ajettuani nyt kaiken maailman mutkapätkiä ihan loputtomiin saakka, en tunnu saavan ihan kaikkia ominaisuuksia fillaristani irti joita äkkitilanteissa tarvitsee ja mikäs se parempi paikka moiseen toimintaan olisikaan kun radalla ajaminen. Ei ole hirviä, hiekkaa, lampaita, tonttuja autoilijoita etc., jolloin voi keskittyä täysin pyörän hallitsemiseen ja varsinkin sen sen asian omaksumiseen, että pää on pahin jarru ja vahinkojen aikaansaattaja mikä moottoripyöräilyssä löytyy. ”Pitoa on aina” henkisen oppi-isäni Koneinsinööri A:n sanoja lainatakseni.

Toinen huomionarvoisa seikka on oppimisen ylärajan puuttuminen täysin. Kummallakin rata-ajokerralla olen tähän mennessä oppinut enemmän rakkaasta fillaristani ja itsestäni kuljettajana, kun tuhansilla kilometreillä pitkin eurooppalaisia maanteitä. Ja vieläkään ei osaa mitään. Erittäin suositeltavaa, jos joskus tuntuu ylevältä tai valaistuneelta moottoripyöräilyn suhteen siis.

Tämän kerran suurin havainto oli alkutotuttelun jälkeen roikkumisen auttava opetteleminen mutkissa, kun rata-ajovarmuuden kasvaessa jalkatapit alkoivat raapia maata vähän joka käänteessä. Muutenkin päivä alkoi muistuttamaan osaltani urheilusuoritusta kun satulassa sai tehdä ihan tosissaan töitä saadakseni ensinnäkin itseni oikealle puolelle satulaa ennen mutkaa ja sitten vielä möhkäleen kääntymään mutkiin. Päkiöiden aktiivisella käyttämisellä homma alkoi miten kuten sujumaan, mutta kuntopohjaa moinen vaatii, jota itselläni…ei ole.

Noh, aiheesta on kirjoitettu paljon lahjakkaimpien ihmiesten taholta tuhansia palstamillimetrejä, joten en nyt yritäkään sanoa tässä kaikkea tyhjentävästi. Ilmoittaudun vaan seuraaville ratapäiville, joita vielä muutama mahtuu kalenteriin tälle kaudelle.
Tulkaa tekin!
-w-
Kuvat : .ORGin jäsenet MattiR ja Gamma, joista suuret kiitokset asianosaisille.


Kategoriat
Ahvenisto http://schemas.google.com/blogger/2008/kind#post moottoripyörä

Rata-ajelua

No himskatti.
Menneiden kesien reissuporukka ei päässyt tänä vuonna matkantekoon jokaisen kiireistä johtuen, ja omalta osaltani homma oli harmittanut aika tavalla. Olin jo uppoamassa tylsyyden syövereihin ja taloni salaojaremontteihin, kunnes päivänä eräänä Navigaattorimme I reippaana ukkona painosti ilmoittautumaan moottoripyora.org :in ratapäivään Ahvenistolla. Jihula!

Homman nimihän on nimittäin ollut jo useamman vuoden ajan se, että radalle tekisi mieli, kun yleensä ajamani mutkapätkät alkavat olla tuttuukia tutumpia. Jänishousuna/saamattomana/kaatumista pelkäävänä/vakuutuksia miettivänä/mitäikinä en ole vain yksinkertaisesti saanut aihetta aikaiseksi ennekuin nyt.

Noh, hidas ryhmähän oli luonnollisesti jo täynnä, mutta ilmoittauduin omia kykyjäni edes joten kuten arvioiden keskinopeaan ryhmään ajatuksena ottaa iisisti, mutta täysillä, etten olisi jaloissa. Tämä päätös omista kyvyistäni tai lähinnä niiden puutteista vaivasikin sitten oikeastaan itse ratapäivään saakka

Pakkasimme siis 6.7.2007 ryhmämme kohti Hämeenlinnaa.

Ajopäivänä paikalle päästyämme ja ilmoittautumistiskillä kävi ilmi, että ”downgrade”aminen hitaaseen ryhmään olisi myös mahdollista suuresta osallistujamäärästä johtuen ja noin puolen sekunnin miettimisellä siirsin itseni siihen kokeneempien ajajien pysyessä keskiryhmässä.
Tätä valintaa kiittelin myöhemmin mielessäni pitkin päivää, sillä keskiryhmään oli yhdistettynä myös nopean ryhmän kaverit, joilla vauhdit olivat sitten IHAN toista luokkaa kun kaltaisellani ensikertalaisella. Lisäpontta hitaaseen siirtymiseen oli antamassa vielä koulutus, jossa meille ensikertalaisille opastettiin kaarreajon hienouksia varsin asiansa osaavien kouluttajien taholta. Hieno meno!

Noh, ajajakokouksen jälkeen jakauduimme ryhmiin, ja panilimme kouluttajamme mukana radan vierelle. Kävimme jonkin aikaa teoriaa läpi kaarreajamisesta yleensä, jota muiden ryhmien radalla pärtsääminen luonnollisesti hieman häiriköi ja irrotimme sitten peilit etc pyöristä ensimmäistä sessiota varten…

Jo ensimmäiset kierrokset osoittivat, että näihin mutkiin saa sitten ihan tosissaan kääntää ja kaikkia tähän saakka opittuja taitoja sai käyttää ja vielä korostaakin. Yksikään mutkatie, jossa olen matkustanut, ei ole näin hankala korkeuserojen vaihdellessa todella paljon, mutta yhtä aikaa meininki oli hyvin turvallinen, koska mutkan takaa ei ole odotettavissa hiekkaa, poroa, traktoria etc… Päivän aikana tuli kaikkiaan 6 kaatoa, joka on kuulemma aika paljon, mutta kaikki aiheuttivat onneksi vain kosmeettisia- ja ylpeydellisiä vaurioita. Useimmat raatonsa kanssa palailevat kiroilivat nimittäin lähinnä omaa tyhmyyttään kaatonsa yksinäisenä aiheuttajana. Eniten saattoi harmittaa kaveria, joka vetäisi Ztallaan kaksi kertaa ulos…

En nyt ikävystytä yksityiskohdilla sen enempää, mutta jos haluaa moottoripyöräillä itselleen nöyristävän kokemuksen, niin suosittelen vilpittömästi radalla käymistä. Ylärajaa EI nimittäin tule. Ahveniston rata on vielä turva-alueiltaan pienehkö, joten tämä omalta osaltaan hidasti aika tavalla vauhteja. Ainakin alkuun. Vielä kun ohittaminen oli kielletty kahden ensimmäisen kierroksen aikana, sekä rajattu ainoastaan pääsuoralla tapahtuvaksi, tuli keskityttyä enemmän ajolinjojen hallitsemiseen kuin nopeuteen.

Sellasta.
Ai niin. Ja 30.7 Ahvenistolle uudestaan. Sen verran pahasti puraisi.
Alla malliesimerkki siitä miksi kanttaamisen lisäksi kannattaa harrastaa myös roikkumista radalla ajettaessa. Kuten kuvasta näkyy, tapit ja kengät tulevat vastaan aika nopeasti näilläkin taidoilla. Ensi kerralla siitäkin lisää. Jos vaikka rata-ajelu muuttuisi rata-ajamiseksi. Vaikka tuo aika köröttelyltä vaikuttakin, niin aika äärirajoilla mennään…
(Kiitos .org:in nimimerkille ”Booris” kuvasta).

Kategoriat
moottoripyörä navigointi smart2go

Navigointia smart2go-softan beta-versiolla prätkäillen

Jo jonkin aikaa oli persaukista mieltäni kiihoittanut ajatus navigoiminen puhelimen avustuksella, ja kun firman puhelimet vaihtuivat Nokian E70siin, oli peli selvä.

Pikku tutkimuskierroksen jälkeen päädyin juurijulkaistuun nokian smart2go-softaan ja vaadittavaan sirf 3-piirin sisältävään Insmatin GPS-palikkaan. Ku halavalla sai. (Puhelin firman puolesta, palikka n 90e verkkokaupasta ja 30 pv navigointia skandinavian alueella 8e)
Aloitin navigointisoftan testaamisen pikku retkeilyn merkeissä, johon äitienpäivä ja retki Kuopioon oli ajankohtana omiaan.

Ei nyt kuitenkaan mennä asioiden edelle, vaan otetaanpa ensin itse softan asennusprojektista pieni katsaus.

smart2go.com -sivustolta latailin ensin vaadittavan softapaketin ja PC-suite-ohjelmaa apunakäyttäen aloitin asentamisen. (Mac-käyttäjälle jo tämä oli ensimmäinen kauhun paikka sinänsä…) Pc-suite auki, asennus käyntiin…ja ei mennyt läpi. Koitin muutaman kerran vähän eri metodein samaa, kunnes lopulta muutaman foorumikyselyn avustuksella selvisi, että puhelimen
Työkalut > Sovellusten hallinta > Valinnat > Asetukset > Varmenteiden online-tarkistus asentoon: Ei käytössä
tulee olla oikein ennekuin homma liikkuisi eteenpäin.

Ihan kiva, että selvisi, mutta mistäköhän ihmeestä esim. ei-atk-orjentoitunut isäni hakee moisen tietouden? Taitaa jäädä softat ostamatta.

-tässä kohdassa aikaa on kulunut….-

Pistin matkapuhelinfoorumiin kyselyn parin käyttökerran ja varsin bugisen meiningin jälkeen jälkeen ja alla muutamian aiheesta käytyjä messuja. E70:lle ei ole betavaiheen jälkeen tullut päivitystä, (8.7.2007) joten saatan tämän kesän rämpiä mokomalla betaversiolla ja ensi kaudeksi sitten ihan jotakin muuta.

Forumilla keskusteltua:
Kertaalleen voi navigoida paikasta a paikkaan b ja sit ostettu kartta onkin jo hukan teillä ja softa pyytää ostamaan uudestaan koko karttapaketin.
Homma korjaantuu käymällä softasta välillä ulkona, mutta bugilta vähän vaikuttais. Ja kyllä…olen maksanut kännykkä/luottokorttiyhdistelmällä 30 pv lisenssin…
Vai pitääkse lisenssikoodi vielä syöttää luurissa jonnekin….
Hmmm…

Maploaderin latautuminen onkin ollut ihan satumaisen hidas prosessi ottaen huomioon kuinka vähän dataa pitää siirtää..Betavaiheen pulmia varmaan…

Nyt jonkun tovin softaa pyöritelleenä olen huomannut että olis kätevää et ”välietappeja” tms. reittisuunnittelua sais jotenkin lisättyä. Waypointteja so to speak.
Toinen, mikä maploaderissa on huono juttu, niin jo ladatut kartat eivät listaudu puuceen ikkunassa mitenkään, vaan softa nykäsee vaikkapa uuden Euroopan kartan entisen päälle sen kummemmin kyselemättä tahi näyttämättä mitä kortilla mahdollisesti jo on. Itse en ainakaan muistanut mitkä kartat olin edellisellä yhteyskerralla jo asentanut. (Tämä pulma tulee siis vastaan vaikkapa koko Eurooppaa tungettaessa 2gB kortille) Jonkinlainen pelkkä update-paketti saattais olla kätevämpi tapa…tms..
….
Ja tämän kaltasita juttua sitten riittääkin…
Loput jorinat aiheesta matkapuhelininfon sivuilla.

_________________

Näihin ylläoleviiin kun lisää vielä käytön hankaluuden, epäloogisen reitityksen, bugeja lisenssin voimassaolon sekä lukuisat käynnistymisvaikeudet, niin I rest my case tän paskan suhteen. Ei niitä vehkeitä käyttäjillä testata näin laajasti. Piste.

Kategoriat
moottoripyörä

Loppuihan se lumen sataminen viimein!

Hiihaaa!
Kevätkevätkevätkevät!