Kategoriat
http://schemas.google.com/blogger/2008/kind#post maalaus peltikaton maalaaminen peltikatto piharemontti rakentaminen

Remppoja

Hola.

31.5.2008
Nyt on toukokuu (2008) mennyt aika lailla keikattomassa ympäristössä, joten talohommia pukkaa.

Alkuun piti tehdä parit valut kellarin kulkuihin, jotta pääsi latomaan yhden kivikasan pois pihamaalta. Valulaudoitukset etupihalle ja klitsun kulkuihin olin saanut aikaan jo aiemmin jossain välissä.

6.5.2008


Sitten olikin vuorossa viime kesän remonttien jäljiltä jääneiden kivien latominen ja mökin asennus kulun päälle. Muuri kaatua pätkähti kertaalleen, ku menin alkuun vain latomalla, enkä havainnut että kallistuksesta tulee liian jyrkkä. Laiska tekee aina kahteen kertaan.


Viereiseen kuoppaan päätyi tähteeksi jääneitä betonginpalasia ja kaikenmaailman irtokiveä edelliskesän salaoja-shown jäljiltä. Multaa tuli vielä niskaan myöhemmin.

Tästä siirryin etupihalle, jossa valtaisa kuoppa odotti täyttöä. Ensin piti saada aikaan tosin antura ja muuri sen päälle.


Tää olikin vähän skeida paikka, koska valaessa piti kama kantaa sangolla kuopan pohjalle huterien tikkaiden kautta…ja sankoonhan menee vain tietty määrä, jonka ihminen jaksaa kerrallaan kantaa, eli aika tavalla aikaa meni. Kesäks kondikseen! Lisää kesän tapahtumia tulossa taas tähän myöhemmin lisää kun nyt marraskuun (!) työputki vaan päättyy.

12.3.2009

Haha. Vähän sitten lurahti tämänkin päivittämisestä. Toisaalta- eipä uudella yrittäjällä ole tässä taukoja ole pahemmin ollutkaan aiemmin. Mitä viime kesän kuvia tuossa kävin läpi, niin saldoksihan muodostui aika pienimuotoisia toimenpiteitä. Pienimuotoisia siinä mielessä että koko kesän puuhasi kaikki vapaa-aikansa, mutta tuntuu että mitään ei näy missään? Pihaa painettiin eteenpäin useassakin otteessa, multaa meni sinne ja tänne varmaan se kasetillinen taas kerran, sepeliä tuli levitettyä, pihavarasto pystytettyä, katto pestyä ja maalattua…..ehkäpä näitä tässä kirjoitellessa kohta tulee lisää mieleen…

Kiviterassi nyt ainakin tuli asenneltua vanhoista, pihalta löytyneistä laatoista askartelemalla. Itsehän en tätä kivi-kikkapulmaa saanut valmiiksi mitenkään, vaan siippani vanhana palapelin tekijänä poissaollessani oli löytänyt logiikan kuinka lohkareet asettuvat kauniisti. Pohjalle suodatinkangas ja kivituhkaa ja sitten täryllä perään.Laattojen väleihin multaa ja valittuja siemeniä kasvamaan. Ensi kesä (siis ihan kohta!) näyttänee miten ruohomaton kasvattaminen onnistui kivien väliin.


Peltikaton maalaaminen olikin tosiaan tässä muistellessani ihan oma juttunsa. Homma alkoi tietenkin maalipesulla ja eihän siinä mitään….Ramirentiltä 16A kone, maalarin kattopesua koneeseen, ja….katolle…
Meni muuten vime kesän sateissa aika tavalla aikaa että sain tämän projektin päätyyn:

Vesiliukoisella maalillahan on sellainen olemus, että jos taivaalta tulee vettä, se huuhtoutuu pois ennen kuivumistaan. Alunperin olin arvioinut koko kattohommaan menevän noin viikonlopun verran pesuineen kaikkineen. Tämän projektin lopullisena saldona oli noin 12-14 työpäivää, neljän maalikerran huuhtoutuminen viemärijärjestelmään sateiden takia, yhden maalipurkin komea tonttiinputoaminen sekä lukuisia huikeita tilanteita joita eläkepäivinä muistella. Miten tota vettä tulikin niin tavattoman paljon koko ajan.

Ensinnäkin katolla keikkuminen on ihan oma juttunsa: kaalihan sanoo kyllä logiikkansa puolelta, että valjaat pitävät ja että köysi kestää sen 3000 kg, joten tällänen pullea poika on kuriositeetti noilla lujuuksilla. Mutta kun se sama kaali sanoo sittenkin tässä kohdassa ei.

Eli pelon sekaisin tuntein katolle köydestä kouristuksenomaisesti puristaen. Ja tietenkin siitä köyden yläpuolesta, josta ei missään nimessä saisi ottaa kiinni.

Ensimmäinen virhe oli ’kokeilla’ pesurin toimintaa tangenttiin, ennen hommien alkamista (tässä vaiheesssa oli siis jo käyty vaihtamasssa toimivaa pesuvartta rikkoutuneen tilalle, leikitty putkimiestä kun paine ei pihakaivosta riittänytkään etc…) , eli harmitti jo vähän ja ajatus ei nyt ollut ihan mukana joka kohdassa. Noh, olin kuitenkin loppujen lopuksi katolla ja vieläkin yhtenä kappaleena valjaissa kiinni, puntti täristen varovasti taaksepäin jo köyteen nojautuen vesisateen loristessa taivaalta niskaan.

Käänsin pesurin pään vaivalloisesti tangenttiin (kummtkin kädethän irtoavat köydestä juuri tällä hetkellä), vedin liipasimesta ja….nurin. En idioottina tietenkään tajunnut k.o. laitteen potkaisevan aika tavalla ja kun tuossa köydessä roikkuessa painopiste on vähintääänkin hutera, niin nurin mentiin ja kolinalla.

Kolmisen tuntia meni, ennekuin pari kertaa liukkaalla katolla uudestaan horjahtamisen jälkeen sain itseni uskomaan että täältä ei putoakaan ja että lukot köydessä kyllä pitävät oikein pujotettuna…

Loppukaudesta uuden-viimeinkin muiden toimesta asennetun ulkovaraston- ja verannan katot tulivat myös huovitetuksi kun taivaalta alko pukkaamaan syyskuun tienoilla vettä silleen enempi…Koitan löytää vielä enemmän kuvia remontin eri vaihesta tähän oheen.
-w-

Kategoriat
http://schemas.google.com/blogger/2008/kind#post

Laseja

Nyt facebookista löytyi toisenkinlainen hyöty kavereiden metsästämisen ohelle: Ostin asevelihinnalla viimenkin muutaman järkevämmän lasin Canonin 400D:ni ympärille , jonka kittilinssi on selkeästi aika …vaatimaton..ainakin vähänkin hämärimmissä olosuhteissa. ”Kun vähintään ISO800:lle joutuu vetämään koko ajan, niin kohiseminen alkaa jossain kohdassa ottamaan pattiin”. Vanha viidakon sanonta.

Valovoimaisempaa kamaa peliin, siis.

Kaupan olivat Canonin miedosti elektroniikka-vikainen 28-80mm patarautalasi, (jonka ihan tarkkaa tyyppiä en tiedä edelleenkään)+ Kenkon lasisuoja, Tokinan AF-193 19-35mm laajis + Hoya UV, sekä Sigman 70-300:n F4-5.6 APO Macro Super II tele/makro + Sigman 58mm UV. Vaikka jokainen oli käytetty (ja Canonissa kuulemma saattaa olla jopa ajoittaisia elektroniikkavikoja), ei hankintahinta 300€ ollut koko satsista paha ja jokainen lasi on ihan taatusti parempi kuin nykyään nokalla oleva.

Muutama testiotto vaikutti, että kaikki ovat ainakin suoria ja nyt odottelen vain sateen loppumista jotta pääsen kokeilemaan mokomia käytännössä ihan vakavissaan.
Mukavaa.

Kategoriat
Ahvenisto http://schemas.google.com/blogger/2008/kind#post moottoripyörä

Siinä se oli.

Persana, kuten mummuni tapasi lausuman. Ei moottoripyöräillä enää, ei.
Vein beibin Kontulalaiseen pommisuojaan odottelemaan taas ensi kauden kirmailuja.
Sinne se jäi piipittämään. Ikävää, kerta kaikkiaan.

Ihan kauhean ihmeitä ei tullut tehtyä tänä vuonna noin moottoripyöräwise, kun taloremontti veti suuren osan ajasta, mutta tuleehan noita kausia taas. Ensi kaudella olisi kyllä syytä päästä reissuun, ettei nyt ihan vallan höperöidy.
Jotakin uutta tällä kaudella oli sentään sijaan rata-ajon alkeiden kanssa horjuminen Ahvenistolla muutamaan kertaan. Ensi vuodelle pitää varata selkeästi enemmän aikaa mokomaan harrasteluun. Mukavaa kuin mikä!

Taidankin tästä painella kellariin hipelöimään toistaiseksi korkkaamatonta nahka-asuani….how sick is that..

Kategoriat
Ahvenisto http://schemas.google.com/blogger/2008/kind#post moottoripyörä

Rata-ajelua, part 3

Noh, tämän kauden vikat .ORGin hurjastelut piti olla Ahvenistolla 15.9.2007, vaan toisin kävi.
Ohessa vähän tunnelmapalaa aiheesta.

Kategoriat
http://schemas.google.com/blogger/2008/kind#post huolto kahvalämmittimet moottoripyörä nahkapuku scala rider sweep TomTom Rider

Fillarijuttuja-taas

Käytin sitten pyörän huollossa. Mittariin oli kertynyt jo 26342 km joten viimeinen takuun edellyttämä 24k huolto oli jo myöhässä aika tavalla, vaikka tämän kauden kilsat jäävätkin ainoastaan kuuden tonnin kieppeille. Unohdus taisi päästä vähän yllättämään.
Erittäin hyväksi havaittuun JL-bikeen ja 470e, kiitoos.

Samassa yhteydessä huomasin myös takanakin vaihtotarpeen olevan ilmeinen, joten 250e hurahti vielä siihenkin. Elämä on. Edellinen olikin kestänyt komeat 11200 km, joten ihan koko aikaa ei mokomaa joudu onneksi vaihtelemaan. Metzelerin Roadtecissä pysyin edelleen. Ei välttämättä halvin mahdollinen vaihtoehto, mutta ainakin tällä kokemuksella pysyy tiessä sekä rata-että matkaolosuhteissa.

En nyt kuitenkaan kirjoita tätä valitellakseni valitun harrastuksen hintatasoa, vaan leveilläkseni uusilla kahavalämppäreilläni, jotka asennutin huollon yhteydessä pyörään kiinni. Ihan saakelin hyvät kapineet, koska välittömästi liikkeen pihasta poistuttuani alkoi satamaan ja pääsin testaamaan vekottimia ihan oikeassa ympäristössään. Erittäin jees, koska nyt ei tarvitse enää keskittyä palelemiseen tien päällä ja kautta pääsee jatkamaan sekä alku- että loppukaudesta vähän pitempään. Kun käsissä on kylmä-äijässä on kylmä kuitenkin.


Muita hankintoja moottoripyöräilyä ajatellen tällä kaudella oli hetki sitten rata-ajoa varten hankkimani nahkapuku korvaamaan vanhenevaa goreasuani, kun jotenkin on alkanut jännittämään mahdollinen kohtaaminen asvaltin kanssa saumoistaan repeilleellä Yokon takilla.
Euro-bikerista selkäpanssari, sweepin yksi-osaisen nahkapuku ja polvipalat yhteensä 370e. Ei siis paha ollenkaan. Ja ihan kivan tuntuinen aika viileässäkin.

TomTom Rider-navigaattorin kanssa sen sijaan on ollut pikku huolia pitkin matkaa. Laite on nyt ollut käytössä kuukauden päivät viimein saapumisensa jälkeen ja jo ensimmäisellä viikolla scala-riderin headset sanoi itsensä irti. Bluetooth alkoi vaan katkomaan jostain syystä aivan jatkuvalla syötöllä. Homma korjautui käyttämällä koko kapine Hollannissa TomTomin laskuun, jossa koko setti vaihdettiin, mutta harmittivathan nuo menetetyt käyttöpäivät heti alkuun aika tavalla. Nyt ostin vielä Euroopan kartastot takakäteen, jotka eivät sitten toimikaan laitteessa tätä kirjoittaessa lankaan, van jumittavat koko vekeen jo latausikkunaan. Kaiken maailman pikkuharmeja. Muuten laite on ollut kyllä mukava kumppani maanteillä painellessani sekä työ-että vapaa-ajan ajeluilla. Kunhan nuo kokkareet softasta saisi vielä vaan pois.

Elämä on kuitenkin yleisesti ottaen oikein hyvää.

Kategoriat
http://schemas.google.com/blogger/2008/kind#post Isodrän rintamamiestalo salaoja salaojaremontti

Salaojaremontti

Muistattekos miehen, joka vannoi ettei koskaan (-tiedän, olen käyttänyt tätä aloitusta aiemminkin…) tee itse salaojia, vaan teettää ne?
Paitsi että tekee itse sittenkin. Jotenkin homma tässä vuosien varrella veivattuani kypsyi, (tai ympäristö kypsyi veivaamiseeni) ja kun lähes kaikki saamani urakkatarjoukset olivat aika tyyriin tuntuisia (10K-14K), päätin serkkuni ystävällisellä avustuksella (ja kaivinkoneella) käydä itse toimeen. Vielä kun mutkan kautta tuttu rakennusmestari kävi alueella toteamassa tilannetta ja lupasi kädestä kiinni pitämisen lisäksi hoitaa myös paperisodan kunnan kanssa, ja piirtää työpiirrustukset puolestani, oli homma sitten ihan selvä. Pankkiin mars ja lainaa stana.

Eipäs nyt kuitenkaan mennä asioiden edelle.

17.7.2007
Homma räjähti tänään käyntiin kellarin katoksen poistamisen jälkeen kulkuaukon seinäkivien kantamisella ja nyt on käsivarret kuin Arnoldilla. Tuli lihavalle hiki, huhhuh… Toki kaikenmaailma pihajärkkäilyä on ollut jo aiemmin halkokasojen muodostamisesta kompostin siirtelyyn, mutta nyt alkoi itse raaka duuni.


Kun edellisen suhteen oli alkuun verrytelty muutaman tunnin ajan, viimeistelin vielä verannan alustan tyhjentämisen (noin 50-v vanhasta roinasta), jonka siippani oli urheana tyttönä aloitellut, ja päätin vielä kaivaa kuopan itselleni. Tai siis tarkemmin sanottuna tarkastaa, miten sokkeli voi ennen töiden aloittamista. Vaikka vanhassa mummulassani asunkin, ei perimätietoa aiheesta löytynyt oikein sukulaisiltakaan ja valitettavasti välini yläkertaan eivät ole niin hyvät, että olisin voinut kysyä vanhuksilta.
Fiskarsin 1 hv Etu500-kuormaaja käteen ja takapihalle siis.

Täällä kohtasin projektin iloisimmat ja kamalimman yllätyksen näin heti kärkeen. Lapiominen on aika heawwyy hommaa istumatyöläiselle savikerroksen ollessa jotakin asvaltin ja titaanin lujuusluokaa. Teufel! On ne kovia jätkiä jotka sitä työkseen tekevät. Vahvoja, kerta kaikkiaan.
Iloisempana puolena aiheessa olivat mm. pikikerroksen puuttuminen sokkelista (joka muuten pitäisi poistaa ja säästi välittömästi yhden työvaiheen), kaivamani savikerroksen rajoittumisen vain 30 cm paksuuteen ja mikä parasta: esiinnoussut hienojakoinen sora oli täysin kuivaa! Enpä ole ikinä ollut näin tyytyväinen hiekan näkemisestä.

(Kuvassa epätoivoiset ensimmäiset pistot maaperään).

Esiin noussut styroksi sai aikaan oivalluksen vaarini aikanaan tekemistä kosteuseristyksistä (varmaankin) joskus 70-luvulla, sillä muuria vasten makasi muovia, joka kiertyi maata pitkin maan sisältä löytyvän routaeristeen päälle. Ihan toimiva systeemi aikanaan, ainakin rakennusmestarin mielestä, joka paikalla pyörähti (löytyy myös ”Pientalon Käsikirja”-teoksesta). Järjestelmän toimivuudesta kieli myös itse muurin kertakaikkinen kuivuus (vain sillä kohdalla seinää, kävi kaivannon auettua myöhemmin ilmi).


Noh, nyt alaviitteet sikseen. Vaikka maa nyt näyttikin ensisilmäyksellä kuivalta, projekti päätettiin yksissä tuumin kuitenkin jatkaa loppuun asti tulevaisuuden mahdollisia kellarirakentamis- ja muita suunnitelmia varten ja uudenkarheat työpiirrustukset kourassani päätin päiväni täältä tähän. Huomenna olisis tiedossa sitten kaivinkoneen saapuminen ja ensimmäiset iskut ISOlla kuokalla maahan. Katsotaanpa koska ehtii taas raportoimaan aiheesta.

18.7.2007
Kaiva poika-kaiva vaan.
Kaivanto on nyt täysin aukikaivettuna parin päivän äheltämisen jälkeen. Homma sujui pätevältä konekuskilta eilen (17.7.2007) aika vikkelästi ja saimme talon vasemman sivun, taka-osan ja oikean sivun helpot ja suorat linjat kaivettua auki ainoastaan viidessä tunnissa. Konemies kaivoi ja itse heilutin lapiota. Hieno tuuri, että kuskiksi sattui mukava ukko, joka oli vielä ihan mahdoton painamaan hommia. Oli siinä perstyöläisellä taas menossa mukana roikkumista lapionsa kanssa.
Julkisivu-joka on ylämäen puolella- osoittautui aika kosteaksi kaveriksi osittain, joten tässä vaiheessa kannatti onnitella itseään homman loppuun saattamisesta sitenkin, vaikka välillä meinasi olla epäilyksiäkin koko touhun järkevyydestä.

Yö meni aika jännittävissä tunnelmissa, kun vettä alkoi satamaan puolen yön kieppeillä. Pyörin pystyssä vielä kahden aikaan kaivannossa fikkarin kanssa veden virtaamista seuraillen varmana siitä, että koko kämppä lähtee minä hetkenä hyvänsä luistelemaan alamäkeen kaikessa komeudessaan kohti naapurin tonttia maapohjan pikku hiljaa liettyessä… tai kaatuu kyljelleen saven pikku hiljaa liettyessä anturan alla…tai …räjähtää…tai jotain… huono keikkahermo varmaakin valvotti.

Tänään olikin sitten muutaman naamanliikkeen paikka, kun piti saada aikaan vanhaan autotalliin johtaneen perusmuurin osittainen purkaminen vesiputkia ja viemäröintejä vältellen, verannan altakaivaminen, sähköputkien paikallistaminen ja esiinkaivuu, sekä maajohdon katkaisemisen vältteleminen (kaikki tietenkin omissa kaivannoissaan eikä mitään hajua ovatko suojaputkissa, vai eivät…varovarovasti, ettei katkea…).

Sukulaismies kävi piikkaamassa häthätää myös toisen muurin, (alakuvan näkyvää muuria vastapäätä) sekä kellarikulun pohjalaatan halki Cobra-nimisellä polttomoottorivehkeellä, joka on ehkä machoin peli mitä mies voi vain koskaan toivoa näkevänsä/käyttävänsä. Jumalauta, mikä vekotin! Älkää hyvät ihmiset käyttäkö mitään pikkuisia sähkösurkeuksia tai lekoja jos betonia pitää rikkoa. Cobra pitää ihan jumalattoman mekkalan, mutta TOIMII! Harrrrrrmmmmageddddooon!


Verannan alittaminen meinasi alkuun jäädä tekemättä koneen suuruuden (tai verannan pienuuden, miten vain) ja koko verannan sortumisen pelossa, mutta mestarin käytyä paikalla tuumimme aihetta hetken, ja päätimme sitten mesun suosituksen mukaan lyödä pikku varmistuskoolingin julkisivun portaisiin (kuva) ja käydä työhön. Homman tärkeyttä korosti se, että mikäli nyt jättäisimme verannan alustan eristämättä kapillaarikatkolla, olisi se kohta talosta aina märkä saven nojatessa seinään ja veden kulkeutuessa sokkeliin. Ei siis hyvä k.o. kohdan ollessa myös sisäpuolelta silmämääräisesti tarkastellen kostea paikka.

Mietimme myös pienemmän koneen paikalletuomista hetkisen, mutta päädyimme ettei vastaavaa hyötyä olisi, koska pienempi masiina joutuisi sahaamaan kaivannossa edestakasin pienen kauhansa kanssa maata kaivannosta pois raahaten ja aikaa/rahaa palaisi taas kerran ihan turhaan….


Hommiin siis.
Konetta joutui aika tavalla pyörittelemään, että saimme koko maamassan verannan alta pois, ja muutama julkisivun lauta ja ränni ottikin vähän puomista/kauhasta työjälkiä kylkeensä, mutta muuten homma sujui (taas kerran) kaivurikuski-Uffen ansiosta varovaisen loistavasti paikkoja ylenmäärin rikkomatta. Itse heilutin lapio/rautakankiyhdistelmää verannan alla kuin hullu niiltä osin mihin kone ei yltänyt. Eli en paljoakaan.

Hieno meininki, että homma onnistui kuin onnistuikin koneella, koska maata oli kuitenkin (arviolta) kaikkiaan viitisen kuutiota verannan alla ja valtaosa aivan kivikovaa savea. Tuhertaisin lapioni kanssa itkua kuopassa edelleen/seuraavat lähiviikot, mikäli tämä vaihtoehto olisi jäänyt käyttämättä.

Aikaa tähän kaikkeen meni tänään seitsemisen tuntia, eli perstupakoimista ei ihan hirveästi tullut harrastettua. Urakkatahdilla, mutta tuntihinnoin! Näillä liksoilla ei muuhun ole varaa.


Huomenna onkin sitten vähän iisimpi päivä vuorossa auton ratissa ja Isodrän-levyjen hakeminen kuorkilla Kemiöstä.
Perjantaina pitääkin pitää välipäivä tällä raksalla, kun on äipän kuuskymppiset. Niistä EI VOI olla pois, vaikka koko maailma hukkuisikin hätään ja paskaan. Lauantaina pääsen toivoakseni levyjen asennuspuuhiin.

19.7.2007
Kamat ovat nyt haetut. Voin vilpittömästi suositella meininkiä Isodrän-kauppiaan päässä, sillä kaikessa rauhassa piirrustuksista laskimme ensin, että kaikkea on, ja lastasimme sitten kamat kuormurin avolavalle. Tähän kohtaan sitten projektia suunnitteleville sananen: ottakaa ISO kuorma-auto, mikäli päätätte noutaa kamat itse. Vaikka siirtolava tässäkin tapauksessa oli 16t nupissa kiinni, meni se kukkuroilleen täyteen, kun levyjen lisäksi myös pitkistä kangista tulevat kaivot, niiden kannet, salaoja-ja vesiviemäriputket jnejnejne tungettiin kyytiin.


Nyt kamat ovat viimein pihalla ja lauantaina pääsee ensimmäistä kertaa askartelemaanpaskartelemaan miten homma etenee, vai eteneekö. Joka tapauksessa huominen vapaapäivä projektista tulee aika tarpeeseen.

21.7.2007 Velimies tuli apuun heiluttelemaan lapiota. Korkolaskelmat olivat vähän turhan varovaiset ja Isodrän-miehen suosituksen mukaan, kaivoimme putket syvemmälle käsin. Koneella ei alunperinkään saanut mennä liikaa anturoiden alle (tai siis talossa osittain oli anturat ja osittain ei. 60-luvun lisäsiivestä antura löytyi, mutta ”perustalosta” ei…) ettei pitkään staattisena ollut maamassa häiriintyisi ja katkaisisi eläessään koko kämpää tai lähtisi painumaan.
Enpä tiennyt kaivavani maata -tai siis savikkoa- näin paljon ennen projektin alkua. Kuokka on muuten ihan paras peli. 20e ja karmeat lihakset.

22.7.2007 Lissää kaivamista ja korkojen hiontaa. Muutama inhoittava kivi osui myös kuokan tielle, jota emme koneella kaivaessa huomanneet. Siippakin oli tässä kohdassa hälytetty jo lapion varteen. Urakka kusee!
Tässä kohdassa olivat tarkastuskaivot viiemein asennetut. Lietepesät (tarkastuskaivojen alle 30 cm) kannattaisi muuten kaivaa koneella eikä käsin, niinkun eräs. Savi ON EDELLEEN kovaa tällä alueella. Nimim 1 kaivo á 1,5h x 6=yks ihan turha työpäivä. Pitkänlainen vielä.


23.7.2007 Lisää maaston muokkaamista ja romujen asentamista maan poveen. Odotan saavani paikallisen K-raudan kultabonusplatinakortin ihan minä hetkenä hyvänsä.

24.7.2007
Loput läpiviennit salaojaputkille ja itse putkien asentaminen kaivoihin. Satoi vettä toista päivää aika lujaa ja rikoin lisäksi toisen olkapääni, sekä valtaosan käsien kaikista nivelistä ollessani polvillani mutakuopassa sateen loristessa niskaan ja patarauta-tyyppisen iskuporakoneen lähtiessä huonon työasennon siivittämänä käsistä. Ei hyvä meininki. Ei ollenkaan. Luut sentään ehjänä edelleen.

25.7.2007
Tämän avaruuskuvion tekemiseen (rännivesiliitos vanhaan keräilykaivolle johtavaan uponaaliin) meni n 6 h, ja jouduin tekemään homman kaksi kertaa täysin alusta uudestaan, kun korko ei sittenkään oikein meinannut osua ja jouduin loppujen lopuksi viemään rännivesilinjan salaojalinjan alitse. Vesi ei tiemmä Vantaallakaan nouse ylämäkeen. Taas käytettiin kuokkaa. Paljon.

Ai niin.Putkiliitoksia tehtäessä yksi sana:liukuvoide. Jos homma menee reisille, on liitosten irroittaminen paaaljon helpompaa. Purkki maksaa kympin ja riittää pientalon salaojaremonttiin hyvin. Kannattaa käyttää varsinkin jos olkapää on ns. paskana jo toista päivää. Särkylääkkeiden voimalla mentiin erittäin tukevasti tässä kohdassa. Faija oli näillä paikkeilla käynyt työmaalla muutamia kertoja ihan itsekseen ja tilannetta arvioituaan tuli pelastamaan pilttiä pulasta tässä kohdassa projektia silleen enempi aina töittensä jälkeen. Kyllä sitä vaan kaks ukkoa saa aikaan aika tavalla enemmän kuin yks. Kummaa?

26.7.2007
Rännikaivoja , niiden liittymisputkia etc. paikalleen. Faija apuna. Etenee! Hoppu on, koska kone on tilattu huomiseksi.

27.7.2007
Ensimmäinen, varsin helpottava kaivannon täyttö lähti tästä. Jouduin rakentamaan Isodräniä seinään ja maahan kiireen vilkkaa edellä, kun kone ei olisi mahtunut mitenkään tuomaan soraa kaivantoon muuten. Helpotti käsin soran kantamista kaivantoon/sen tasoittamista kuitenkin aika tavalla. Illalla täytimme puuttuvan täyttösoran vielä talkoilla loppuun konekuskin lähdettyä. Menekki 2 lavallista, 6-12 mm salaojasepeliä…eli oliskohan n 12t?

Jos homman haluaisi tehdä ”imuautolla” (eli letkupuhalluksella sopiva määrä sepeliä kaivantoon) kannattaisi se tilata sitten aika aikaisessa vaiheessa. Nimim ”tein loppujen lopuksi käsin ja säästin-vaikken ehkä olisi halunnutkaan”.




28.7.2007
Minuu ei HUVITA! Ei paljon mitään enää jäljellä, mutta nyt tökkii todella pahasti. Ei vaan jaksa enää. Toisaalta tätä kirjoittaessa ja näitä allaolevia kuvia katsellen sai näköjään sittenkin edes jotakin aikaiseksi. Isodräniä asentamatta tässä allaolevassa kuvassa enää viitisen metriä kulman takana ja 15m routaeristeitä.

Puro solisee. Puuuroooosoliseee….Miten niin liikaa hommia?


29.7.2007 Raksa seis. Kummilasten kanssa lintsille-ei neuvoteltavissa/muutettavissa oleva päivämäärä.

30.7.2007 Raksa seis. Ahvenistolle ajamaan -ei myöskään neuvoteltavissa/muutettavissa oleva päivämäärä. Pitäis pysyä myös pyörällä pystyssäkin kun homma talossa on vielä varsin kesken…hmmm…

31.7.2007 Homma Valmis! Kuopat menivät tänään kiinni lopullisesti niiltä osin kuin se nyt oli mahdollista. Ja ihan perse kelissä. Vettä tuli kuin ….no niin.
Toki koko piha on vielä tekemättä ja pikkufiksauksia on miljaaardri
(mm. silikonisaumän vetäminen isodrän-listan päälle ja padotusventtiilen asentaminen keräyskaivoon…jnejnejne—-), mutta noin suurin pyörtein tämä salaoja-osuus oli tässä. Seuraavaksi siirrynkin sitten luontevasti piharakentamisen ihmeelliseen maailmaan.

1.8.2007
Hävitetyn pihan keskellä auringonpaisteessa sianfilettä oluen kera vedellessäni laskeskelin tänään viimein koko touhun kulut.

Sisältäen seuraavaa:
– Isodrän-levyt, tarkastuskaivot kansineen/pohjineen, sadevesiviemäreiden lähdöt, sekä sadevesi- että salaojaputket
– em. hakemiseen Kemiöstä menneet autokustannukset
– rakennusmestarin tekemät piirrustukset ja neuvot
– kaivinkoneen (ja sen kuskin) auki-ja kiinnikaivamisineen, sekä
– paikalliseen K-rautaan kantamani pennoset uponaaliin asennusvaiheessa ..ja mitä kaikkea muuta nyt puuttuikaan työkalulaukusta etc.
– padotusventtiilin asentaminen olemassaolevan (vanhaan) keräyskaivon betonilinjaan ja ylitäyttöpumpun asentaminen samaiseen paikkaan. (Päädyin teettämään homman kun paikka on niinkin pas*assa paikassa kuin kaivossa, jossa vettä lähes työskentelytasolle saakka..pari sataa taas plus kokonaishintaan, mutta ku ei nyt vaan huvita enää…)

Nämä kaikki ynnäämällä, koko shown hinnaksi tuli 6000 e ja rapiat, joka on aika paljon vähemmän kuin esimerkiksi HP-Infran tarjoama urakkahinta 14K tai erään yksityisen tekijän tarjoama 10K? Omalle työlle en nyt luonnollisestikaan laske hintaa, joten tämä vertaus ei ole siinä mielessä ihan vertailukelpoinen. Tämä touhuaminen ei myöskään ole mitään salatiedettä, vaan ihan perusbasistikin (evp) pystyi ”lappuja” lukemalla suoriutumaan hommasta.

Patolevy/sora-yhdistelmällä käyttämällä hinta olisi varmasti muodostunut matalammaksi, rakennusmateriaalien hinnan tippuessa ja kapillaarikatkon olisi em. keinolla saanut aikaiseksi ihan yhtä lailla, mutta kun tuo lämpötalous maan sisällä on ollut aika kosteanoloista sorttia, piti rakennetta lämmittää ulospäin harvenevaksi. Talvi näyttänee lopullisesti lämmityskauden alkaessa miten systeemi oikeasti toimii.

Tämä tässä tältä erää. Onnea teille, jotka hommaan ryhtyvät tai mokomaa harkitsevat. Kyllä se ominkin voimin onnistuu. Pitkiin päiviin kannattaa tosin varautua.

Kiitokset: Rakennuspinko Oy/Ode, Draintech Oy/Ossi, Eki Österlund, Uffe, Faija, Saara, Mutsi, Ari,
Jumala, Isovanhempien haamut, Rintamamiestalo.fi ja kaikki neuvoja ja vinkkejä antaneet sekä henkeä nostattaneet tälleen Oscar-henkisesti. :D#

-w-

Kategoriat
Ahvenisto http://schemas.google.com/blogger/2008/kind#post moottoripyörä

Rata-ajelua, part 2


No niin.
Vaikka olenkin harjoittanut nöyryysharjoituksia asentamalla salaojaputkia mudassa ja vesisateessa polvillani kahden viikon ajan, ei olo ollut tarpeeksi nöyrä, vaan vielä piti lähteä .ORGin rata-ajopäiville Ahvenistolle nöyrtymään vähän lisää.

Tapahtuma oli toisella käyntikerrallakin aivan mahtavasti järjestetty, ja osallistujamäärät ovat moisessa toiminnassa selkeästi kasvussa ajoryhmien ollessa hyvinkin täysiä. Kävijämäärän kasvaminen on erittäin ymmärrettävää, sillä ajettuani nyt kaiken maailman mutkapätkiä ihan loputtomiin saakka, en tunnu saavan ihan kaikkia ominaisuuksia fillaristani irti joita äkkitilanteissa tarvitsee ja mikäs se parempi paikka moiseen toimintaan olisikaan kun radalla ajaminen. Ei ole hirviä, hiekkaa, lampaita, tonttuja autoilijoita etc., jolloin voi keskittyä täysin pyörän hallitsemiseen ja varsinkin sen sen asian omaksumiseen, että pää on pahin jarru ja vahinkojen aikaansaattaja mikä moottoripyöräilyssä löytyy. ”Pitoa on aina” henkisen oppi-isäni Koneinsinööri A:n sanoja lainatakseni.

Toinen huomionarvoisa seikka on oppimisen ylärajan puuttuminen täysin. Kummallakin rata-ajokerralla olen tähän mennessä oppinut enemmän rakkaasta fillaristani ja itsestäni kuljettajana, kun tuhansilla kilometreillä pitkin eurooppalaisia maanteitä. Ja vieläkään ei osaa mitään. Erittäin suositeltavaa, jos joskus tuntuu ylevältä tai valaistuneelta moottoripyöräilyn suhteen siis.

Tämän kerran suurin havainto oli alkutotuttelun jälkeen roikkumisen auttava opetteleminen mutkissa, kun rata-ajovarmuuden kasvaessa jalkatapit alkoivat raapia maata vähän joka käänteessä. Muutenkin päivä alkoi muistuttamaan osaltani urheilusuoritusta kun satulassa sai tehdä ihan tosissaan töitä saadakseni ensinnäkin itseni oikealle puolelle satulaa ennen mutkaa ja sitten vielä möhkäleen kääntymään mutkiin. Päkiöiden aktiivisella käyttämisellä homma alkoi miten kuten sujumaan, mutta kuntopohjaa moinen vaatii, jota itselläni…ei ole.

Noh, aiheesta on kirjoitettu paljon lahjakkaimpien ihmiesten taholta tuhansia palstamillimetrejä, joten en nyt yritäkään sanoa tässä kaikkea tyhjentävästi. Ilmoittaudun vaan seuraaville ratapäiville, joita vielä muutama mahtuu kalenteriin tälle kaudelle.
Tulkaa tekin!
-w-
Kuvat : .ORGin jäsenet MattiR ja Gamma, joista suuret kiitokset asianosaisille.


Kategoriat
Ahvenisto http://schemas.google.com/blogger/2008/kind#post moottoripyörä

Rata-ajelua

No himskatti.
Menneiden kesien reissuporukka ei päässyt tänä vuonna matkantekoon jokaisen kiireistä johtuen, ja omalta osaltani homma oli harmittanut aika tavalla. Olin jo uppoamassa tylsyyden syövereihin ja taloni salaojaremontteihin, kunnes päivänä eräänä Navigaattorimme I reippaana ukkona painosti ilmoittautumaan moottoripyora.org :in ratapäivään Ahvenistolla. Jihula!

Homman nimihän on nimittäin ollut jo useamman vuoden ajan se, että radalle tekisi mieli, kun yleensä ajamani mutkapätkät alkavat olla tuttuukia tutumpia. Jänishousuna/saamattomana/kaatumista pelkäävänä/vakuutuksia miettivänä/mitäikinä en ole vain yksinkertaisesti saanut aihetta aikaiseksi ennekuin nyt.

Noh, hidas ryhmähän oli luonnollisesti jo täynnä, mutta ilmoittauduin omia kykyjäni edes joten kuten arvioiden keskinopeaan ryhmään ajatuksena ottaa iisisti, mutta täysillä, etten olisi jaloissa. Tämä päätös omista kyvyistäni tai lähinnä niiden puutteista vaivasikin sitten oikeastaan itse ratapäivään saakka

Pakkasimme siis 6.7.2007 ryhmämme kohti Hämeenlinnaa.

Ajopäivänä paikalle päästyämme ja ilmoittautumistiskillä kävi ilmi, että ”downgrade”aminen hitaaseen ryhmään olisi myös mahdollista suuresta osallistujamäärästä johtuen ja noin puolen sekunnin miettimisellä siirsin itseni siihen kokeneempien ajajien pysyessä keskiryhmässä.
Tätä valintaa kiittelin myöhemmin mielessäni pitkin päivää, sillä keskiryhmään oli yhdistettynä myös nopean ryhmän kaverit, joilla vauhdit olivat sitten IHAN toista luokkaa kun kaltaisellani ensikertalaisella. Lisäpontta hitaaseen siirtymiseen oli antamassa vielä koulutus, jossa meille ensikertalaisille opastettiin kaarreajon hienouksia varsin asiansa osaavien kouluttajien taholta. Hieno meno!

Noh, ajajakokouksen jälkeen jakauduimme ryhmiin, ja panilimme kouluttajamme mukana radan vierelle. Kävimme jonkin aikaa teoriaa läpi kaarreajamisesta yleensä, jota muiden ryhmien radalla pärtsääminen luonnollisesti hieman häiriköi ja irrotimme sitten peilit etc pyöristä ensimmäistä sessiota varten…

Jo ensimmäiset kierrokset osoittivat, että näihin mutkiin saa sitten ihan tosissaan kääntää ja kaikkia tähän saakka opittuja taitoja sai käyttää ja vielä korostaakin. Yksikään mutkatie, jossa olen matkustanut, ei ole näin hankala korkeuserojen vaihdellessa todella paljon, mutta yhtä aikaa meininki oli hyvin turvallinen, koska mutkan takaa ei ole odotettavissa hiekkaa, poroa, traktoria etc… Päivän aikana tuli kaikkiaan 6 kaatoa, joka on kuulemma aika paljon, mutta kaikki aiheuttivat onneksi vain kosmeettisia- ja ylpeydellisiä vaurioita. Useimmat raatonsa kanssa palailevat kiroilivat nimittäin lähinnä omaa tyhmyyttään kaatonsa yksinäisenä aiheuttajana. Eniten saattoi harmittaa kaveria, joka vetäisi Ztallaan kaksi kertaa ulos…

En nyt ikävystytä yksityiskohdilla sen enempää, mutta jos haluaa moottoripyöräillä itselleen nöyristävän kokemuksen, niin suosittelen vilpittömästi radalla käymistä. Ylärajaa EI nimittäin tule. Ahveniston rata on vielä turva-alueiltaan pienehkö, joten tämä omalta osaltaan hidasti aika tavalla vauhteja. Ainakin alkuun. Vielä kun ohittaminen oli kielletty kahden ensimmäisen kierroksen aikana, sekä rajattu ainoastaan pääsuoralla tapahtuvaksi, tuli keskityttyä enemmän ajolinjojen hallitsemiseen kuin nopeuteen.

Sellasta.
Ai niin. Ja 30.7 Ahvenistolle uudestaan. Sen verran pahasti puraisi.
Alla malliesimerkki siitä miksi kanttaamisen lisäksi kannattaa harrastaa myös roikkumista radalla ajettaessa. Kuten kuvasta näkyy, tapit ja kengät tulevat vastaan aika nopeasti näilläkin taidoilla. Ensi kerralla siitäkin lisää. Jos vaikka rata-ajelu muuttuisi rata-ajamiseksi. Vaikka tuo aika köröttelyltä vaikuttakin, niin aika äärirajoilla mennään…
(Kiitos .org:in nimimerkille ”Booris” kuvasta).

Kategoriat
http://schemas.google.com/blogger/2008/kind#post viime aikojen tapahtumia

Tohinaa

Aikamoista lentämistä taas koko kevät, joten tänne joriseminen on jäänyt vähän vähemmälle.
Muutamia valokuvia tuli otettua taas pitkästä aikaa. Käykäähän kommentoimassa, koska ei tässä ukko muuten kehity.

Ens viikonlopuksi Berliiniin, josta varmaankin irtoaa taas vähän toisenlaista settiä.
Kuvaa ja tekstiä aiheesta myöhemmin.