Remppoja

31.5.2008
Nyt on toukokuu (2008) mennyt aika lailla keikattomassa ympäristössä, joten talohommia pukkaa.

Alkuun piti tehdä parit valut kellarin kulkuihin, jotta pääsi latomaan yhden kivikasan pois pihamaalta. Valulaudoitukset etupihalle ja klitsun kulkuihin olin saanut aikaan jo aiemmin jossain välissä.

6.5.2008

Sitten olikin vuorossa viime kesän remonttien jäljiltä jääneiden kivien latominen ja mökin asennus kulun päälle. Muuri kaatua pätkähti kertaalleen, ku menin alkuun vain latomalla, enkä havainnut että kallistuksesta tulee liian jyrkkä. Laiska tekee aina kahteen kertaan.

Viereiseen kuoppaan päätyi tähteeksi jääneitä betonginpalasia ja kaikenmaailman irtokiveä edelliskesän salaoja-shown jäljiltä. Multaa tuli vielä niskaan myöhemmin.

Tästä siirryin etupihalle, jossa valtaisa kuoppa odotti täyttöä. Ensin piti saada aikaan tosin antura ja muuri sen päälle.

Tää olikin vähän skeida paikka, koska valaessa piti kama kantaa sangolla kuopan pohjalle huterien tikkaiden kautta…ja sankoonhan menee vain tietty määrä, jonka ihminen jaksaa kerrallaan kantaa, eli aika tavalla aikaa meni. Kesäks kondikseen! Lisää kesän tapahtumia tulossa taas tähän myöhemmin lisää kun nyt marraskuun (!) työputki vaan päättyy.

12.3.2009

Haha. Vähän sitten lurahti tämänkin päivittämisestä. Toisaalta- eipä uudella yrittäjällä ole tässä taukoja ole pahemmin ollutkaan aiemmin. Mitä viime kesän kuvia tuossa kävin läpi, niin saldoksihan muodostui aika pienimuotoisia toimenpiteitä. Pienimuotoisia siinä mielessä että koko kesän puuhasi kaikki vapaa-aikansa, mutta tuntuu että mitään ei näy missään? Pihaa painettiin eteenpäin useassakin otteessa, multaa meni sinne ja tänne varmaan se kasetillinen taas kerran, sepeliä tuli levitettyä, pihavarasto pystytettyä, katto pestyä ja maalattua…..ehkäpä näitä tässä kirjoitellessa kohta tulee lisää mieleen…

Kiviterassi nyt ainakin tuli asenneltua vanhoista, pihalta löytyneistä laatoista askartelemalla. Itsehän en tätä kivi-kikkapulmaa saanut valmiiksi mitenkään, vaan siippani vanhana palapelin tekijänä poissaollessani oli löytänyt logiikan kuinka lohkareet asettuvat kauniisti. Pohjalle suodatinkangas ja kivituhkaa ja sitten täryllä perään.Laattojen väleihin multaa ja valittuja siemeniä kasvamaan. Ensi kesä (siis ihan kohta!) näyttänee miten ruohomaton kasvattaminen onnistui kivien väliin.

Peltikaton maalaaminen olikin tosiaan tässä muistellessani ihan oma juttunsa. Homma alkoi tietenkin maalipesulla ja eihän siinä mitään….Ramirentiltä 16A kone, maalarin kattopesua koneeseen, ja….katolle…
Meni muuten vime kesän sateissa aika tavalla aikaa että sain tämän projektin päätyyn:

Vesiliukoisella maalillahan on sellainen olemus, että jos taivaalta tulee vettä, se huuhtoutuu pois ennen kuivumistaan. Alunperin olin arvioinut koko kattohommaan menevän noin viikonlopun verran pesuineen kaikkineen. Tämän projektin lopullisena saldona oli noin 12-14 työpäivää, neljän maalikerran huuhtoutuminen viemärijärjestelmään sateiden takia, yhden maalipurkin komea tonttiinputoaminen sekä lukuisia huikeita tilanteita joita eläkepäivinä muistella. Miten tota vettä tulikin niin tavattoman paljon koko ajan.

Ensinnäkin katolla keikkuminen on ihan oma juttunsa: kaalihan sanoo kyllä logiikkansa puolelta, että valjaat pitävät ja että köysi kestää sen 3000 kg, joten tällänen pullea poika on kuriositeetti noilla lujuuksilla. Mutta kun se sama kaali sanoo sittenkin tässä kohdassa ei.

Eli pelon sekaisin tuntein katolle köydestä kouristuksenomaisesti puristaen. Ja tietenkin siitä köyden yläpuolesta, josta ei missään nimessä saisi ottaa kiinni.

Ensimmäinen virhe oli ’kokeilla’ pesurin toimintaa tangenttiin, ennen hommien alkamista (tässä vaiheesssa oli siis jo käyty vaihtamasssa toimivaa pesuvartta rikkoutuneen tilalle, leikitty putkimiestä kun paine ei pihakaivosta riittänytkään etc…) , eli harmitti jo vähän ja ajatus ei nyt ollut ihan mukana joka kohdassa. Noh, olin kuitenkin loppujen lopuksi katolla ja vieläkin yhtenä kappaleena valjaissa kiinni, puntti täristen varovasti taaksepäin jo köyteen nojautuen vesisateen loristessa taivaalta niskaan.

Käänsin pesurin pään vaivalloisesti tangenttiin (kummtkin kädethän irtoavat köydestä juuri tällä hetkellä), vedin liipasimesta ja….nurin. En idioottina tietenkään tajunnut k.o. laitteen potkaisevan aika tavalla ja kun tuossa köydessä roikkuessa painopiste on vähintääänkin hutera, niin nurin mentiin ja kolinalla.

Kolmisen tuntia meni, ennekuin pari kertaa liukkaalla katolla uudestaan horjahtamisen jälkeen sain itseni uskomaan että täältä ei putoakaan ja että lukot köydessä kyllä pitävät oikein pujotettuna…

—

Loppukaudesta uuden-viimeinkin muiden toimesta asennetun ulkovaraston- ja verannan katot tulivat myös huovitetuksi kun taivaalta alko pukkaamaan syyskuun tienoilla vettä silleen enempi…Koitan löytää vielä enemmän kuvia remontin eri vaihesta tähän oheen.
-w-