Persana, kuten mummuni tapasi lausuman. Ei moottoripyöräillä enää, ei.
Vein beibin Kontulalaiseen pommisuojaan odottelemaan taas ensi kauden kirmailuja.
Sinne se jäi piipittämään. Ikävää, kerta kaikkiaan.
Ihan kauhean ihmeitä ei tullut tehtyä tänä vuonna noin moottoripyöräwise, kun taloremontti veti suuren osan ajasta, mutta tuleehan noita kausia taas. Ensi kaudella olisi kyllä syytä päästä reissuun, ettei nyt ihan vallan höperöidy.
Jotakin uutta tällä kaudella oli sentään sijaan rata-ajon alkeiden kanssa horjuminen Ahvenistolla muutamaan kertaan. Ensi vuodelle pitää varata selkeästi enemmän aikaa mokomaan harrasteluun. Mukavaa kuin mikä!
Taidankin tästä painella kellariin hipelöimään toistaiseksi korkkaamatonta nahka-asuani….how sick is that..