Ich bin ein Berliner!

Posted by

Duuniahistus vaivasi, väsytti ja eikä huvittanut mikään.

Toukokuun synkimpinä hetkinä selasimme aikamme kuluksi nettiä ja kun AirBerliniltä löytyi sopuhintainen reissu, oli kohde- ja syy taas matkustaa ihan selvä. Tuttavani oli lisäksi kehunut Berliiniä parhaaksi länsi-eurooppalaiseksi kaupungiksi koko Euroopassa, joten pakkasimme laukkumme ja painuimme bratwurstien maahan viikonloppuretken muodossa.

Kuvasaldoa reissusta, jos tekstini harhaileminen tekee kipeää..

1.6.2007
Matkanteko kaupunkiin oli vaivaton keikka ja paras keino päätyä vanhan itäpuolen Freidrichstrassen ja Spree-joen varrella sijaitsevaan hotelliin olisi näin jälkikäteen ajateltuna ollut bussi, mutta suurehkoa kassia raahavana marisin taksin allemme. (Retki hotellille kesti ehkäpä parisenkymmentä minuuttia ja kustansi noin 20e, joten talous ei kaatunut tähän ylellisyyteen).

Hotelli Artist Riverside osoittautui ihan mukavaksi paikaksi ja tällä kerralla nettivaraus oli miten kuten paikkansapitävä. (Intian keikalla tammikuussa ei ihan ollut, josta artikkeli tässä blogissa toisaalla). Huone oli siisti, näkymä joelle mukava ja paikka muutenkin saksalaisella täsmällisyydellä ylläpidetty. Meininki hyvä.

Hetken ympyrää huoneessamme pyörittyämme painelimme kaupungille respan tädin antaman kartan avustamana ja imeskelimme kaikessa rauhassa pilvistä suurkaupungin säätä rauhallisesti Friedrichstrassea pohjoiseen käyskennellen.

Koska vain syöminen on olennaista, päätimme etsiytyä vetäisemään pikku palaa johonkin suuntaan. Rakas puoliskoni oli tunnetulla matkapedanttiudellaan scoutannut muutaman ruokapaikkaidean jo heti kättelyssä ja päädyimme turkkilaisomisteiseen (yllättävää, eikö?) katubaariin pureskelemaan kadun varteen falafeliä, joka oli kyllä varmaankin yksi parhaista kasvisruoista, jota olen koskaan saanut. Hemmetin hyvää. Muutenkin olen alkanut taipua matkustaessani vegehommaan enemmän ja enemmän, koska tuntuu että selviän huomattavan pienillä vatsavaivoilla siten. Noh, kukin tavallaan.
Katukuvaa oli mukava tarkastella samalla ja sana ”boheeminrento” voisi olla ensimmäinen joka pullahtaa mieleen. Erittäin mukava mood, jota on hieman hankalaa sanoin kuvata.

Virkistyneinä ewäksistä käpöttelimme pitkin kaupunkia Lonely Planetin erästä kävelyreittiä miten kuten noudatellen päätyen mm Brandenburg Torgille, ”Ampelmann”- liikennevalomerkki-krääsäkauppaan ja kaljalle. Berliner-paikallinen lagerolut EI ole ihan makuuni, mutta tästätkin on varmasti muitakin mielipiteitä ja tunnelmaa latistavaa vaikutusta ei ollut havaittavissa.

Aikamme palloiltuamme kävimme vietnamilaisessa paikassa vielä syömässä ja painelimme sitten unten maille.

2.6.2007
Aamiaisen jälkeen otimme suunnan kohti idän vanhaa keskusta, Alexanderplazia ja palloilimme taas muutaman pakollisen nähtävyyden pois päiväjärjestyksestä. Tv-torni on kuin nukkumatin lavasteesta suoraan, täytyy sanoa. ”Alex” oli aika nopeasti nähty, joten uskaltauduimme julkiseen liikennevälineeseen, joka on tietenkin jokaisessa uudessa kaupungissa aina vähän outo ja jännä kokemus vaikka opaskirjat sanoisivat mitä.


U-bahn osoittatui raitiovaunun ohella erittäin loogiseksi, tehokkaaksi ja nopeaksi välineeksi kuljeskella pitkin kaupunkia. Päivälipulla (5,80e) saa pärsätä ihan mielin määrin vähän kuljettavista alueista riippuen. S-bahneilla emme matkustaneet, mutta epäilisin niidenkin olevan yhtä tehokasta sorttia. Myös bussin linjat 100 ja 200 olivat mukava, joskin hitaahko keino yleiseen saitsarointiin.

Asiaan:Reissasimme Prentzlauer Bergille, joka oli pikku puotien ja kahviloiden alue ja vähän….toisenlaista Berliiniä taas. Hyviä paitakauppoja, puoteja etc… jos nyt t-paidoista ja sen kaltaisesta meinigistä sattuu pitämään.

Seuraavaksi olikin sitten bussin aika (nro 200) ja reissu länsipuolen keskukseen Zoolle. Tämä oli mielestäni matkan turhin kohde. Tai siis: olemme kummatkin pyörineet aika tavalla pitkin suurkaupunkeja ja lännen keskus ei eroa muista kaltaisistaan oikeastaan mitenkään. Samat C&Ct, Benettonit, Guccit jne niistä löytyvät kaikista. Vasta näillä paikkeilla huomasin ensimmäistä kertaa kuinka vähän ihmisiä idän puolella oikeasti liikkuukaan verrattuna länteen. Tungosta-ei kiva. Shoppailimme/ikkunashoppailimme kursorisesti muutamissa paikoissa, katsastimme tavaratalomammutti KaDeWen ja palailimme sitten bussilla 100 takaisinpäin rauhallisemmille kotiseuduille.

Palattuamme kävimme taas vaihteeksi syömässä itämaisessa fuusiokeittiötä edustavassa paikassa, hengailimme hetken vielä kaupungilla kuvut turvoksissa ja lyllersimme sitten taas hotellia kohden.

3.6.2007

Sunnuntai olikin sitten kirpparipäivä. Otimme aamutuimaan ratikan ja etsiydyimme kirpputorille rauhallisissa viikonloppufiiliksissä. Muutaman kirpparin kierrettyämme otimme vielä kultturipläjäyksen paikallisia museoita, joissa tsekkasimme mm. Nefertitin patsaan kun nyt samoilla tonteilla pyörimme kerrankin. Ihan jees, joskin aika tavalla aikaa vievää touhua, mikäli meinaa saada muutakin kuin pääkohteet irti.

Koska tässä vaiheessa takki alkoi olla kävelemisen suhteen aika tyhjänä, hyppäsimme vielä päivän päätteeksi jokilaivaan, jossa varsin sujuvasanainen mimmi jutteli ohilipuvista asioista samalla kun kiskoimme näpit kohmeessa kaljaa kannella (ja sitten sen alla ikkunapaikoilla). Erittäin suositeltava tapa tämäkin tutustua kaupunkiin, joka on todella suuri ja sisältää tosi paljon nähtävää.

4.6.2007
Varsin tyytyväisenä lensimme sitten maanantaina iltapäivällä kotia kohti. Tähän kohtaan ilmestyy vielä jonain päivänä myös epilogi, kunhan saan taas sanottua.
-w-

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s