Motoristimietteitä

Edit: Tämä samainen artikkeli aikaansai moottoripyora.orgissa muutamia nasevia huomioita, jotka on päivitetty myös tänne.
-w-

10409 km sitä ehti tällä kaudella polkea ennen talvilevolle siirtymistä. Aika mieto ajovuosi tällä kertaa. Pyörään kertyneitä kilsoja on kaikkiaan 20989.
Vaikka kautta nyt onkin edelleen jäljellä, lienee aika keveän yhteenvedon, jotta taas ensi kaudella voisi kenties hieman nopeammin palautella mieleen ajoasioita. Seuraavat ovat tasan omakohtaisia havaintojani vain kolmen ajovuoteni ajalta ja siten kriittisesti tarkasteltavia kerta kaikkiaan. Koitan vain nyt ennen omiin hyväksi havaittuihin ajomaneereihin suistumista kirjata aiheita ylös jotta edes jonkinlainen kehityskaari olisi myöhemmin havaittavissa. Tsekataan näitä taas vaikkapa ensi kauden jälkeen ja hämmästellään onko mikään muuttunut…
Seuraava lista ei siis ole millään muotoa täydellinen vaan sisältää lähinnä tällä kaudella itselleni esiintulleita asioita.

Kröhöm, siis, aletaan.

Mutka-ajosta edes jotakin.. (joku Biken numero alunperin… 2006)
Jos mutka-ajossa ”pakopisteen huippu” tuntuu lähestyvän, mutka tiukkenee ja mikäli mokoma etääntyy, voi kenties avata hieman lisää. Helppoa ja loogista, mutta vaikeasti näköjään automatisoitavissa ajotaidoksi. Tuntemattomalla tiellä olisi perhanan mukava vetää kun tämän saisi takaraivoonsa. Muistettavana ennen lopullista innostumista tietenkin hiekka, hirvet, huono tienpinta etc… Ja katse sitten vaateriin horisonttiin nähden. Pää jatkuu kuitenkin pääpiirteittäin valtaosalla ihmisistä niskana, jota voisi kuitenkin aika pienin vaivoin kääntää menosuuntaa-ja horisonttia kohden. (Jos on tähtäys- ja muisti vaikeuksia, niin voi tähdätä kärsällä).
Mikäli mutkan jyrkkeneminen hirvittää, niin leukaa vaan rohkeasti mutkan taittumisen suuntaan vasta-ohjaten veto päällä, eikä äkkinäisiä jarrun/kytkimen/kaasunasennon koskemisia, niin hyvin taipuu pahempaankin kurviin. Pitoa riittää kuitenkin lähes aina. Oma toiminta äkkitilanteessa saattaa olla sitten jo paljon suurempi juttu.

>Bren: Katso mihin ajat, aja mihin katsot. Se toimii sittenkin; kummasti se pyörä vaan tuppaa menemään sinne mihin katsoo. Tyyliin ”Oho, onpa tiukka mutka ja metsänreunakin kovin lähellä… Ei tossa kuusessa kyllä sammal ihan oikealla ilmansuunnalla kasva… Kas, pikku oravakin siellä…” Ja seuraavaksi olen itse metsässä (tai lehmälaitumella, jos unohduin katsomaan maisemia). Eli katseen suuntaaminen pitkälle tietä eteenpäin ja hieman ylemmäksikin auttaa kummasti ajolinjan säilyttämisessä, eikä mutkaan kallistaminenkaan ole niin vaikeaa kuin kuvittelisi.

Rentous-rentous-rentous!
Rennot hartiat ovat tunnetusti kaiken a ja ö. Jos fillari tuntuu vievän ja hartiat alkavat haitata jo pään verenkiertoa jäykkydellään, niin jalkojen puristaminen tankkia vasten vie yleensä jännityksen hartioilta pois. Kumma homma, mutta ainakin itselläni toimii. Toinen havaitsemani kikka on jylhä karjahtelu potan sisällä hartialukon vaaniessa matkamiestä maan.
Ihmisluonto on siitä kumma tyyppi, että perusvaistot ovat aika huonosti ohitettavissa: kun vaaran paikka tulee (tuulee, liian jyrkkä mutka tulee vastaan tms…) ensimmäinen reaktio on aina jäykistyminen jona aikana määritellään vaaran taso (Psykologiassa fight or flight-ilmiö, jos muistan oikein… korjatkoon viisaammat…) ja tämähän on täysin ristiriidassa hartioiden rentouden tavoittelemisen tiellä. Tästä pääsee tähän astisen vaatimattoman ymmärtämykseni mukaan eroon tasan yhdellä tavalla: harjoittelemalla.
Jos jatkuvasti ajaa paska jäykkänä, ei äkkitilanteessa ole mitään mahdollisuutta toimia nopeasti kun lihasmuistilla ei ole mitään eväitä tilanteen ratkaisemiselle. Ja metsä soi.

>Salmon: Tuohon (yllä) on tullut kiinnitettyä huomiota.välillä sitä vaan huomaa että hartiat on ihan tönkköjäykkänä ilman suurempaa syytä,mutta aika hyvin olen saanu tilanteen hallintaan ja nyt loppukaudesta jo melko rentona saa mennä.

>MikkoKoo: Rata-ajo oli tämän kauden uutuus ja kyllä se kummasti ajamaan opettaa. Pyörän hallintaa, mutka-ajoa, nöyryyttä…

>premier: Rata-ajo on ollut kuitenkin se suurin oppi tällä kaudella. On päässyt kokeilemaan pyörän rajoja ”turvallisessa” ympäristössä. Kaarreajo alkaa sujua jo hyvin.

>-Harza- : Radalla kannattaa käydä muutamia kertoja, vaikka alku olisikin ollut hankalaa.

>PrivateeR: Itsellä ainakin suurin oppi tänä vuonna oli se, että jarrun käyttö liikenteessä väheni huomattavasti rata-ajon ansiosta…Paljon vähemmän tarttee jarrun kans pelleillä ku moottorijarru hoitaa suurimman osan puolesta.

>ämmä: En osaa yhtään mitään. mutta tykkään ajaa kovaa ja kauheesti sitä opettelen – ensi kaudella ei jää ratapäiviä välistä duunin tms. pikkuesteen vuoksi.
Jatkossakin kysellä kilteiltä linjannäyttäjiltä apuja radalla – teistä oli kovasti paljon apua. kiitos!

Liikennemerkeistä
>Bren: Liikennemerkkien lukeminen on ihan oma taitolajinsa. Sellaiset pyöreät keltapohjaiset, joissa on joku kymmenluku ovat suuntaa-antavia, eikö…? Tiukasta mutkasta, kelirikosta, hiekasta ajoradalla ja muista mukavuuksista varoittavat merkit taas sellaisia, joihin kannattaan ihan oikeasti kiinnittää. Autolla ajaessa ei se ole niin justiinsa, onko siinä ajoradalla vähän hiekkaa tai pari pikku kuoppaa. Pyörällä ei tee mieli sellaisiin hurauttaa.

>Checkmate: Kotilolla kun ajelee, tulkoon hirviä, monttuja, vaarallisia risteyksiä yms. tikkareita vastaan, niin aina on +20km/h mittarissa ja ns. ”nollat taulussa”.
Pyörällä vauhti saattaa tietty olla jotain muutakin, mutta kyllä hälytyskellot soi tikkareiden kohdalla aivan toisella tavalla ja hyvä niin.

Renkaista
>PoS: Vaihdetaan ne renkaat silloin kun alkaa tuntua että vaihtaa tarttee. Ei ne kuitenkaan mene ”vielä kerran jos varovasti ottaa”. Ja sit jos menee ”vielä kerran ottamaan varovasti” niin sit kans olis syytä ottaa oikeasti hiukka varovaisemmin Näköjään

>Obelixxx: Ai nii se tuli opittua kun käytiin Jänkhällä Jytisee tapahtumassa jos takanakissa on pintaa jäljellä ennen reissua ~2mm nii kun tulee takas ei ole enää mitää, matkaa tuli ~2700km. Eli renkaan/renkaiden vaihto ennen pitkää reissua.

Ja sitten se turvaväli. Pääkaupunkiseudulla päivittäin ajavana olen huomannut, että kun edelläajavaan jättää ihan kunnolla rakoa, niin sellaiset alkuaikojen ”ohoeiku-olipaskiihkeäjarrutus” ovat jääneet pirun paljon vähemmälle. Paljon kivempaa kruisailla.

>Kikka6: turvavälin ja limittäin ajamisen merkitys myös ryhmäajossa (kaksikin pyörää on jo ryhmä), myös lähtötilanteissa p-alueilta yms. ettei jarrutusmatka lopu kesken

>MattiR: Kuitenkin vahvistui merkittävästi käsitys siitä, että kannattaa
ihan oikeasti pitää kunnon väli edelläajavaan. Juu – tiedän kyllä,
että siihen on aina tunkemassa joku, mutta so what. Kun pitää
kunnon väliä edelläajavaan, niin oma ajo muuttuu rennoksi ja
mukavaksi. Meinaan, että kun jono nykii, niin siinä omissa
ajatuksissaan nukkuessa saattaa toisinaan tulla aika kiiru – kun on
liian lähellä sitä edelläajavaa – siis. Olen nääs takavuosina
lipannutkin tuon takia, kun piti väistää peräänajoa – ja vältinkin –
mutta itte sitte lippasin – harmittaahan se tuommoinen ihmistä.

>pronka: Älä aja liian lähellä edellä menevää autoa. Näes tuli vain tässä taas tilanne, jossa henkilöauto meni edellä metrisen koivuhalon yli. Olin lähtemässä ohittamaan kyseistä autoa, mutta onneksi etäisyyttä oli riittävästi väistöön. Olis tullut pilkettä muuten.

Kaistan vaihtaminen
Tämä varmaankin eri kuskeilla varioi, mutta peili-katse eteen-vilkku-taakse vilkaisu-SIIRTYMINEN on ainakin itselleni toiminut. Viimeinen siitä syystä isolla, että kun luulin homman jo taittuvan meinasin kolauttaa itseni oikealle kääntyvän risteyksen jälkeen kaistaa vaihtaessa auton keulakoristeeksi liian mukamas rutinoituneita liikkeitä liian klimpissä käyttäen…Sinne sokeaan pisteeseen olikin jo joku kotilo ennättänyt…

Tulikärpäsiä?
Huomaan aika ajoin syyllistyväni varsinkin kimppa-ajoissa takalampun tuijotteluun. Aika saakelin typerää, koska oma ajaminen ja sitämyöten tiellä pysyminen on kuitenkin aika tavalla tien- eikä lampun seuraamisesta kiinni. Tästä siis olisi päästävä hetimiten eroon. Katseen tulisi käsittääkseni olla niin pitkällä mutkan pakopisteessä kuin mahdollista, ja moottoritiellä autojen kattojen yli. Omalla kohdalla tuntui hurjalta alkuun, mutta paransi ajoa sata tai tuhat kun nosti katseen etäisyyteen jolloin ohjasi ja korjasi liikesuuntaa vähemmän ja kokonaisajaminen vakautui kaiken kaikkiaan.

>Kikka6: Terve epäluulo muita tiellä liikkujia kohtaan pitää muista säilyttää eli joku voi tulla eteen vaikka ei uskoisi

>C-A-D: Juuri kun tunnet olosi varmimmaksi, niin teet ne typerimmät ja nöyryyttävimmät aloittelijan virheet.

Amen.