Muistatteko miehen, joka aikanaan vannoi ettei koskaan ikänä enää asenna moottoripyöräänsä satulalaukkuja.
Noh, kävihän sitten silleen, että loman kääntyessä loppupuolelleen suunnittelemani reissupäivä tai sen periaatteellinen alkamisviikko alkoi lähestymään ja mooppedissa ei ollut kuin mukana tullut takateline laukkuineen, johon mahtuu.. . ei paljoakaan noinniinkuin Norjassa telttailua ajatellen.. eli siis laukkukauppaan mars jä äkkiä sittenkin.
Kuvastosta mukamas perätelingin kanssa yhteensopivat Kappa K40 laukut rautoineen tilaukseen sekä lukkosatsit kans. ”Kiittikiitti, tulossa on”, totes myyjä.
Noh, noudin sitten pikku odottelun jälkeen roippeet kotiin ja pikku tutkimisella kävi ilmi, että helppoa pitäs oleman. Tässä vaiheessa tuli virhe… Enköhän mä sitten ite ja äkkiä ja kyllähän se taittuu ku viimekski ja täähän on paaaljon helpompaa kun edellisen pyörän kohdalla jne.
Paitsi et sivuraudat eivät sitten sopineetkaan suoraan perätelineeseen, joka osoittautui Giwin valmistamaksi loppujen lopuksi, eli kiinnityspisteet eivät sitten todellakaan osuneet ihan. Stana.
Pikku päänraapimisen ja huokailun jälkeen kamat kasaan ja tauko paikalla. Mittailun tuloksena pätkällä lattarautaa ja pikku tavuttelulla hommasta saattaisi saada toimivan kuitenkin.
Pari päivää rohkeutta kerättyäni ja pahimman ensiharmituksen hävittyä puhelu metallitaitoiselle kaverille että apua illaksi s*atana. Sitten nokka kohti rautakauppaa, autotarvikeliikettä jne. Onneks homma oli jo aikaisemmin kerran tehtynä edellisen pyörän kohdalla, joten kamalista sentään muodostui aika helposti. Lattarautaa, pohja- ja pintamaalia, kovametalliteriä, apikoliittimiä, sähköjohtoa ja kaljaa.
Apupalojen muotoileminen olikin sitten loppujen lopuksi aika kivuton homma kaverin näyttäessä miten lattaa voi takoa ilman kaasua murtamatta koko aihiota ja aika pikkuvaivalla sain toisenkin kiinnitysraudan aikaiseksi. Mittaus, poraus, koputus, poraus ja viimein sovittelemaan. Paitsi että alkuperäinen mittaus oli tehty väärästä paikasta ja takapyörän alla oleva, sivulaukkuraudat toisiinsa yhdistävä osa ei osunut paikalleen sitten millään. Koko paketti auki ja uusi takomissessio, jonka yhteydessä toinen sovitusraudoista meni täysin uusiksi mittojen heittäessä senttikaupalla. Äh!
Noh, loppu meni loppujen lopuksi aika kivuttomasti, kun olin alun alkaen ottanut aika lungin työtahdin ja loppujen lopuksi tellingit olivat kiinni. Ja toimivat vielä.
Tästä eteenpäin harkitsen aika tarkkaan ennekuin teen mitään hätköityä sivulaukkujen suhteen. Taas.
hurjaDOTinfo Recording Services 