Porraspuuhaa

Putsasin sitten talon alkuperäisiä ulkoportaita taas kerran. Lainaksi saamani painepesuri oli vain näköjään vähän turhan heavy peli mokomaan puuhaan ja kuinka ollakaan, suuri pala putosi askelmasta pokspois kun sitä vähän pesaisi.
Hyvä alku, kerta kaikkiaan. Korjaushommia vaihteeksi tiedossa.

Aina aika ajoin tässä vanhaan taloon liittyvien projektien vaihdellessa olen suuresti hämmästellyt sitä, kuinka valtavan paljon eri koulukuntien edustajat antavatkaan varsin eriäviä mielipiteitä kuinka hommat tulisi loppujen lopuksi suorittaa?
Nytkin sain varmaankin ainakien viisi erilaista toteuttamismahdollisuutta homman hoitamiselle ja kaikki niistä tuntuivat yhtä hyviltä.

Varmaankin homman nimenä ON se että toteutustapoja on useita ja kaikki yhtä hyväksihavaittuja, mutta sellainen
”Kato-mää-olen-kuuskytä-vuotta-kato-tehnyt-näitä-poika-kato” -meininki alkaa pikku hiljaa korpeamaan. Yksi ukko olisi laittanut vain ohuen betoniliemen pintaan ja sillä hyvä. Rautakaupan myyntitykki suositteli taas kaikkien pintojen korottamista ensin verkolla ja sitten valamalla valun niskaan. Oikeita neuvoja varmaan nekin kaikki tyyni, mutta ei se nyt totuuden nimessä mikään bunkkeri ole. Muitakin toetutustapoja tuli vastaan useita.

Päädyin loppujen lopuksi raudoittamaan poispudonneen pätkän, paikkasin korjattavat reiät arduro-rapidilla, tasanteet samalla kamalla ja julkisivu rapaten. Ja hyvä tuli. Kerron sitten talven jälkeen olisiko se myyntitykin raudoitus pitänyt sittenkin laittaa. Ennenkuin ota lekan esiin ja paan matalaksi koko kasan.