Tallinna

Oltiin sitten oikein ulkomailla. Ihan Tallinnassa saakka.
Armas täytti taas kerran 22 tai jotakin (ai jummaleisson tästä tulee taas koteloon…) ja mehän sitten synkkäreiden kunniaksi päätimme paukauttaa oikein etelänlomalle

Netti auki ja raatihuoneen vierestä Merchant’s House Hotel- niminen mesta tarjosi palveluitaan 158e:n pariskuntahintaan per yö aamiaisella. Buukkaus oli oman sähläämisen poisjättämisen jälkeen helppoa, (”quantity” EI tarkoita päälukua!…hopsan…) luottokortin numero järjestelmään ja tervetuloa. Kiittikiitti.

Sitten piti hankkia laiva.
Lindalines kantosiivellä 84e edestakaisin ei tuntunut pahalta, ja tuulipukukansan seuraaminen ei hitaammilla kiinnostanut, joten eikun liput kätösiin.
Mikäli vatsasi ei ole herkkää sorttia, suosittelen moista laitetta vilpittömästi. Kilistelimme varsin terhakkaassa aallokossa kuoharia ja seurasimme mielenkiinnolla vapaa-ohjelmaa jossa oli ohjelmassa nuoren naisen yritelmiä tyhjentää koko vatsalaukkunsa sisältö pikkuiseen pussiin osumatta lattialle. Viihdyttävää. 1,5H ja Tallinna. Ei paha.

Paarustimme satamasta reippaina tyyppeinä vanhan kaupungin läpi suoraan hotellille jossa ei aikaista check-innä noin kympin tienoilla paheksuttu olleskaan. Kivakiva.
Olimme sen verran kosmopoliitteja että pulisimme jeesjeessiä tiskillä ja tyypit vastailivat 50%sti suomeksi takaisin. Taisi porous erottua.

Kamat oikein mukavaan huoneeseen, vähän dödöä kainaloon, passit huoneesta löytyvään lokeroon ja kartsalle.

Olen aina pitänyt Tallinnasta. Meininki on varsin …ulkomaalainen. Tunnelma on varsin leppoisa ja joka paikkaan pääsee halutessaan kävellen. Kaupunki on kaunis ja yhtaikaa moderni samalla hallitulla tavalla kuin Praha ja vanhoilta osiltaan rakennusarkkitehtuuriltaan kuin mikä tahansa vanha Hansakaupunki tai useampikin esimerkki vanhan itäblokin alueella. Köyhiä ei enää leimallisesti katukuvassa näy sen enempää kuin vaikkapa Helsingissä.
Ainoat silmiinpistävät känniporot ovat nekin vuosien saatossa viimein vähentyneet katukuvasta ja korvautuneet lukuisilla mm. jenkkituristeilla, jotka oppaansa perässä kailottavat niinkuin jenkit nyt joka puolella Eurooppa turistikohteissa kailottavat.
(On kuitenkin todettava että yleensä Eurooppaan, saatikka sen reuna-alueille Tallinnaan tai Helsinkiin päätyvät jenkit ovat yleisimmin kyllä sivistyneemmästä päästä ja nähneet muutakin kuin oman stereotyyppisen lähiönsä takapihan).

Hengailimme löysästi Kaubamajan liepeillä olevassa kahvilassa kansainvälistä tunnelmaa imeskellen ja painelimme sitten kohti ostoshelevettejä.
Sitten tulikin reissun ainoa kahnaus.

Sääntö: Älä koskaan aliarvioi naisen kykyä shopata.

Vaikka rakas puoliskoni onkin maailman nopein kauppatyyppi ja hyvinkin vikkelä päätöksissään, en ollut uskoa kun omat hermoni pettivät kapitalismin myllerryksessä. Eihän tollasta nyt jaksa miesparka mitenkään. Hammasta purren ja itkua tuherrellen oli vain koitettava sietää rättikauppataivasta, kun olin kotoa lähtiessäni niin suurin kirjaimin mainostanut turnauskestävyyttäni moisen lajin mainioimpana seurakoirana. Paskan marjat ’mää mitään kestä.

Joku voisi kehitellä ostoskeskuksiin jonkun standardoidun miesparkki-ketjun, jossa olisi tasaisin väliajoin vaikkapa futista/moottoriurheilua/nyrkkeilyä screeneiltä, suolapalaa ja kaljaa pikku annoksina. Näin pikkuvaimot/tyttikset etc pääsisivät ykskantaan ynähtelevistä, poissaolevista ja ilmaan puhaltelevista miehistään ja voisivat keskittyä olennaiseen ilman hellasärön muodostumista ja yletöntä jalan naputtelua. Mahtavaa, eikö totta? Ideoita otetaan vastaan?

No niin. Asiaan.
Shoppailuhommien jälkeen painelimme hotellille, raikastuimme hieman ja aloitimme ruokapaikan metsästämisen. Drinkkien jälkeen tottakai.
Hahaa. Ollaan muuten sitten lähempänä Eurooppaa. Ei nimittäin meinannut uksi aueta oikein yhdessäkään paikassa, joita olimme päivemmällä mielenkiinnolla tutkailleet. Täynnä, erittäin täynnä tms.. Mainiot suositukset, joita olimme saaneet läjäpäin mukaamme, eivät onnistuneet yksikään. Varatkaa ihmiset siis pöytä jos meinaatte syödä Tallinnan kulinaristisesti suosituissa paikoissa. (Bocca tms)

Päädyimme viimein Tallinnan kulinaristiseuran korkealle arvostamaan Pegasukseen, johon pääsi suoraan walkkarina terasille istumaan.
Lupaavaa.
Listat ilmestyivät kokolailla nopeasti ja juomatilauksetkin tulivat kohtuullisen jees…muttamutta…annoksia ei meinannut kuulua sitten millään.
Terassilla pyöri parhaimmillaan neljä tarjoilijaa puolityhjien tuolien välissä kanniskellen yhtä asiaa kerrallaan. Pyysimme tuhkakuppia kolme kertaa (ei tullut ikinä-haimme itse), meiltä kysyttiin ottasimmeko lisää leipää jota ei kuulunut, vettä tuli toisella pyytämällä lisää etc. Kun aikaa oli ja koitin olla edes kursorisesti seuralaistani kohtaan kohtelias (eli pidin päätäni kiinni ja mökötin) seurailin muiden asiakkaiden meininkejä. Yksinäinen Suomalaismies joka istui sopivasti lähettyvillä ja tilasi naapuripöydässä yhden lasin viiniä, kyllästyi lopulta odottamaan laskuaan noin vartin jälkeen ja lähti simppelisti nostelemaan.
En ole koskaan nähnyt niin epä-organisoitua ravintolaa! Ei toiminut kyllä palaakaan!
Nyt ryhtiä perkele.
Ai niin ne annokset? No, Joku itächili ihan ok ja pasta ihan ok. That’s it.
Koko show 74e. Ei sinänsä paha kuitenkaan viinenineen. Vielä kun tuon salin saisi toimimaan..Varmaankin vain huono ilta.

Tästä poistuimme viimein harmistuksen laannuttua Tallinnan iltaan ja muutamalle terragelle, joka oli kaikin puolin mukavaa hommaa ihmisiä seuraillen ja mm. paikallisen vesipiippusalongin toimintaa ihmetellen (EI, he EIVÄT polttaneet mitään kyseenalaista, vaan kuivattuja hedelmiä). Reitillemme viimeiseksi osuneen shushipaikan sulkiessa ovensa iltakaljojen jälkeen noin puolilta öin olimmekin jo aivan kypsät nukkumaan. No more drinks for me, please. Kyllä sitä nuorempana jaksoi, varmaan aikainen aamu painoi ja dagadagadagaplää.

Seuraavana aamuna painelimme erittäin tasokkaan hotelliaamiaisen kautta vaihteeksi…kartsalle.
Apteekissa joku Suomalainen vanhempi naisporo aviomiehineen oli ilmeisimmin päätänyt kaikkien Eestiläisten olevan huijareita ku hänen takanaan toimintaa hetkisen seurasimme. Asiointi suomeksi lähes huutamalla, kiukuttelua annetusta hinnasta, ja kaikennäköistä aivan turhaa ylimielistä käninää. Toivottavasti muutamat ystävättäreni hapuilemat eestinkieliset sanat korjasivat tilannetta vuorollamme edes vähän. Ainakin tiskin takana seissyt vanhempi, varsin arvokkaan oloinen rouva hymyili hieman kun teimme lähtöä.
Minäköhän päivänä me suomiporot viimein tajuamme että Tallinna on pikkuveli joka meni esim Helsigistä ohi (erästä Imagen artikkelia lainatakseni)?
Ei se ole enää sama paikka kun Neuvostoliiton ikeen alla silloin joskus!
Käytöstä perkele!

Noh, päivä sujui mukavissa merkeissä ja pääsimme testaamaan myös Boccan lounaan joka oli erinomainen! Italilaista ruokaa erittäin hyvällä maulla varmistettuna. Villisikarisotto oli aivan mahtavaa ja cannellonit vastapäätä aiheuttivat syviä nyökkäyksiä nekin.

Vielä pakolliset paluuostokset (EI, emme ostaneet kuutta koria kaljaa) paikallisia herkkuja ja takaisin paatilla kotiin.

Olihan vaan pirskatin mukava reissu, vaikka tässä nyt välillä irvistelinkin.
Uudestaan, uudestaan!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: