Varovarovasti!

V*ttus*atanaku pelästyin!
Kävihän nimittäin sillä tavalla notta palailin tuossa kaikessa rauhassa kotiinpäin Korsolaista tietä pitkin päivänä eräänä.
Ihan perinteinen autokouluskenaario. Loistava keli, olosuhteet erinomaiset, vastavalo, nopeutta nopeusrajoituksen mukaisesti (taajamassamme onpi niitä jätskikauppiaan näköisiä kaksipyöräisiä varsin usein, jotka muistavat hyvin helposti pikku lappusella liian kovaa ajavia…), ja mieli pirteä. Ruuhkaliikenne.
Vastaantulevan kaistan yli vasemalla puolella tukeva ja korkea aita jonka keskeltä saapuu ajoradan yli pyörätie, joka muuttuu ensin suojatieksi, sitten liikenteenjakajaksi ja jatkuu taas ”omalla” puolellani suojatienä.

Yks kaks näin, että kaksi pikkutyttöä pomsahti aidan keskeltä vasemmalta aika lujaa pikku pyörillään auringon siivittämänä. Olin tämän kaiken kestäessä edennyt jo aika tavalla kun etummainen tytöistä kiihdytti vastaantulevan kaistan yli ja löi sitten liinat kiinni liikenteenjakajalle. Hieno meininki muuten, mutta jälkimmäinen mimmeistä turautti pysähtymättä ja hiljentämättä suojatien yli kaistalle eteen.
Tiedän, suojatielle pyrkivää tulee väistää, mutta olin kuitenkin tehnyt nopeus yms arvioni jo ensimmäisen hiljentävän pikkutytön mukaan ruuhkan roikkuessa takapuskurissa, ja olin kokolailla kohdalla toisen pamauttaessa suojatielle. Näin liikenne vain menee pääkaupunkiseudun ruuhkissa, että autot menevät ennen jalankulkijoita vaikka laki sanoisi mitä. Käykää vaikka kokeilemassa pysähtyvätkö takanatulijat takarenkaaseesi kun jäät jalkoihin.

En tiedä oliko pikkutyttöjen suojelusenkeli, aikasemmin keväällä käymäni kursorinen ajoharjoittelu, vai älytön tsägä syynä, mutta sain pikkumimmin väistettyä ihan perusmeinigillä, jota harjoitellaan oikeastaan kaikissa tilanteissa moottoripyöräilystä puhuttaessa. Hidastus-työntöohjaus-väistö.. Ihan hallitusti kaikki tyyni. Kai. Ei jäänyt analysoinnille aikaa.
Hitto, että pelästyin kuitenkin. Huhhuh.

Tämä vain osoituksena että ennakoiva ajaminen, turvavälit JA AJOHARJOITTELU eivät ole pelkkää tyhjää pölinää. Ja pikkulasten kohdalla sama tuplana.
Jos joskus saan pikkulapsia, niin ne kulkevat ainakin kolmekymppiseksi talutusnuorassa ja pysyvät sittenkin vain kotiovelta viiden metrin säteellä.
Se on ainakin ihan varma.