No nyt on sitten taas päristelyn aika. Torstaina hain kultaseni talvisäilön syvyyksistä kirmaamaan taas asvaltin polttamille (not!) baanoille. Huima 786e:n hakumaksu oli aikas barskin tuntuinen summa, mutta sisälsi kuitenkin viime kauden lopulla heittämieni lippojen omavastuun, talvisäilytyksen, 12000km:n huollon ja kaatumarautojen kiinnittämisen. Nyt voikin sitten painella lähes koko kesän ilman muita kuluja, (paitsi kokolailla korkea polttoaineen hinta. Saatana).
Noh, pyörän noutopäivä, jolloin olisi tietenkin se kaikkein kuumin halu ajaa, oli perinteinen tämän kauden harmaa ja kylmä helvetti. Plus töitäkin piti tehdä jossain välissä. Kun illalla koitin lähteä kotia kohti tuli tonttiin ainakin metrin mittaisia pikkumummeleita, joten fillari jäi firman tallin uumeniin odottamaan aikaa parempaa.
Perjantaina oli muita velvollisuuksia, joten ehdin ainoastaan siirtämään tuon uhkean kukan kotipihalle, kunnes…tuli lauantai. Ja ajoharjoittelupäivä Porvoossa.
Sattui nimittäin sillä tavalla että ystäväni, pitkä Triumphmies, oli liittynyt ansiokkaaseen Porvoolaistalliin Cubic Clubiin, joka järjesti jokakeväiset ajoharjoittelusessiot kevään ensimäisen hienon päivän kunniaksi. (Tai jotakin sinnepäin)… ja kaltaiseni ulkopuolinen pääsisi vaivaisella kympillä mukaan.
Aika saakelin asiallista! Ja ihan sairaan hyvä tuuri että moinen osui juuri TÄLLE viikonlopulle ,kun aurinko juuri kurkisteli edes vähän toivoa antaen pilvien takaa.
Asiaan.
Aamusta mestoille, jossa oli arviolta kolmisenkymmentä? (vähän vaihteli pitkin päivää…) pyörää ja kehnohkosti koneella harjattu asvalttialue, joka aikaisemmin paikalle saapuneitten osallistujien (kröhöm) ja kerholaisten toimesta lihasvoimin viimeisteltiin riittävän turvalliseksi harjoittelua varten. 5 erilaista rastia oli perustettu ajoharjoittelua varten, jossa kussakin oli tarpeen mukaan kokenut motoristi kertomassa mahdollisista virheistä, sekä opastamassa aina vain parempiin suorituksiin. Oikein mukavaa.
Pikku hiljaa rohkeimmat siirtyivät pärsäämään rastien pariin osan nautiskellessa vain kahvipullista sekä mahtavasta auringonpaisteesta. Tai sitten mokomia ujostutti.
Alku sai hieman ikävän sävyn erään urhokkaan kontattua uudehkon pyöränsä katteet ensimmäisessä väistöharjoituksessa täysin paskaksi. Vaikka kyseessä oli vain muovinpalasia, eikä ihmishenkiä, oli muiden syvä hiljaisuus tapahtuman jälkeen varsin osaanottavainen. Ei paljoa heitetty huulta, ei. Kaikki tiesivät kuinka ikävältä tuntuu nousta lippojen jälkeen tontista miettimään mitä kävi koko muun porukan seuratessa sivusta. (Kannattaa tsekata vaikka 1.8.2005 tässä blogissa).
Muilta vahingoilta kuitenkin vältyttiin ja systeemit päätettiin iltapäivästä ainakin paremmissa ajotuntumissa kuin tullessa.
Poistuimme 13a jäljellejääneen pyörän voimin vielä päivän päätteeksi pikku lenkille pitkin maaseutua varsin kurinalaisessa muodostelmassa sekä nopeudeltaan että käyttäytymiseltään. Kivaahan tuo taas pitkästä aikaa. Jäykkää kans, eli lisää samanlaista vaikka omaehtoisesti. Ei ole ukko ihan vieläkään täysinoppinut. Hehe.
Noh, nyt vain sitten aurinkoisia päiviä ja reissua suunnittelemaan! Kumipuoli pysyi edelleen alapäin, joten retkelle vain!
Järjestävälle seuralle kuuluu luonnollisesti suuri kiitos! Jäsenhakemus on jätettynä jo. Hienoa toimintaa!
hurjaDOTinfo Recording Services 
jo vain, soon vanha totuus, että jokainen kovaa osaa ajaa – harvempi hitaasti.ja kyllä, kaatuminen kirvelee sielua, sitä enemmän mitä runsaammin kansaa suoritusta on katselemassa.nimim. kokemusta on
Jaha, siellä on ajokausi jo korkattu. Mulla on vielä konekin palasina :-OHauska löytää toinenkin moto-blogi 🙂
Thaimaassa vedin lipat skootterilla 🙂 Sielläkin se kirpaisi, vaikkei kukaan nähnyt ja hintaa tuli korjauksillekin vaivaiset 1000 batia (20 euroa). Jännää miten se rahan arvo muuttuu sen mukaan missä sitä käyttää..Eilen meinas kyllä omakin pyörä lähteä alta, kun olivat Hakunilan valoristeyksessä paikanneet asfalttia. Ja se kohtahan oli kuin luistinrata. Kannattaa muuten varoa noita tietöitä!ps. Kävin Wene sun oven takana yksi päivä kyselemässä sua, kun näin pyöräsi siinä. Tais olla just toi 22. päivä kun et ollut kotona..