Loppiainen 2006

No niin. Lasi Ramazzottia ja viime hetket kaalista ulos, jotta uusia mahtuu taas rajalliseen muistikapasiteettiin, eikä tule overflowia.

Joulu tuli sitten vietettyä ja Uusi Vuosi kans. Hauskaa sellaista vaan itse kullekin säädylle. Joulu meni ihan perinteisesti lihoamalla äipän lihapatojen ääressä suvun kesken, ja uusi vuosi taas vieläkin perinteisemmin bileissä, koffinpuistossa rakettitöllöttelyssä ja sittemmin baarissa. Seesteisesti tottakai. Olen kuitenkin jo vanha mies…
Jea, right…
Välipäivinä suoritettu Tukholman keikka oli miltei kuin olisi ulkomailla käynyt, ja päästi irti arjesta ihan mukavalla tavalla. Laivallakin oli ihan siisti meno, vaikka en ole koskaan ollutkaan mikään risteilemisen suurin fani. Seisova pöytä on kylläkin pysähtynyt kehityskaaressaan tai sitten maustani on vain tullut aivan liian snobistinen moista evästä kohtaan. Tiiä sitten. Kyllä sitä nyt söi kuitenkin.
Kuohuviiniä ja mukavaa aikaa kuitenkin ennen ja jälkeen ja aikaisin nukkumaan.

Tukholma oli uusi tuttavuus, vaikka lähes koko muu Eurooppa onkin pääkohdin tultu käytyä läpi tässä vuosien varrella. Aina voi näköjään oppia jotakin uutta lähiseuduistaan. Tarkoitan vain, että se on kuitenkin Helsingin rinnalla aito suurkaupunki ja fiilikseltään kuitenkin kotoisen mukava. Rattoisaa. Muutama edustava opus tarttui matkalukemiseksi mukaan paikallisista kirjakaupoista (kyseiset teokset varmaan löytyisivät myös kotomaasta, mutta sitä jotenkin kiinnittää huomiotaan kirjakaupoissa toisella tavalla muualla..), vanha kaupunki tuli tutummaksi ja paikallisten maccien istumamukavuus- ja hygieniataso tuli kokeiltua. Kaikista edellisistä kaikki pisteet Ruotsalaisille.
Uudenvuoden kuplivat sai hankittua laivalta sopuhintaan ja sitten tietenkin sitä ainoaa oikeaa pastillia piti ostaa kartonkikaupalla. Ai mitäkö? No Läkerolin SALVIA tietestkii.
Summattuna saatan kuitenkin harkita jopa moiseen härrelandiaan uudelleen menemistä. Varmaankin viehettävän seuran ansiota. Pakko olla.

Takaisin palattuani sitten ovesta hyökkäsi canalin asentajapartio kuusi tuntia myöhässä, joka aseella uhaten laittoi väkisin satelliittilautasen seinääni kiinni. Ukkojen viimein poistuttua lautanen jökötti…väärässä seinässä. Tai siis suomeksi: perusasennukseen kuuluu 20 m kaapelinveto, ja en sitten ottanutkaan huomioon, että katselupisteeseen tulevaan huoneeseen pitää vetää SEKÄ vanhalta ”haravalta” koaksaalikaapeli 1. digikanavien vastaanottamista varten ja lautaselta kaapeli 2. taivaskanavien vastaanottamista varten. Arvaa vain kuinka monta kaapelia sieltä vaikeimmasta paikasta 80 m päästä tulee tällä hetkellä? En nyt siis käytännössä viitsinyt kiireisiä ukkoja ahdistella sen kummemmin, vaan päätin että tuossa kesälämpimällä voi sitten puuhailla yhden koaksaalivedon lisää vanhalta antennitangolta ja siirtää lautanen sitten samaan paikkaan pois julkisivusta. Hyvänä puolena tässä kaikessa mainittakoon että nyt näkyy joku miljardi kanavaa. Eikä yhtään paskempi kuvasignaalion taso. Joululahja minulta minulle. Kun ei ajaakaan voi, kato…Josta juolahtikin karmea tosiasia..

Loppiainenhan on siis tosiallisesti jo, eikä kukaan varoittanut mitn!
Ja JOS nyt on jo loppiainen- se tarkoittaa että ollaan kevään puolella, ja SE taas tarkoittaa sitä, että kohta voi alkaa suunnittelemaan ….kylläkyllä…PRÄTKÄMESSUJA!
Siistimpää kuin jossain elokuvassa.
Vielä kuitenkin taitaa riittää tuota pimeää, kylmää ja ahistusta kuitenkin jonkin aikaa, ennekuin 1400 cm3 taas käynnistyy ja pääsee sen kaikkein olennaisimman pariin. Eli moottoripyöräilyn. Takaisin siis satelliittitaivaan kimppuun, kunnes lumi taas sulaa. Rasvakerrosta kasvattamaan karhuherran tavoin. Pihkakatappi perässä. =)

Noh, sellaista tällä kertaa. Toivottavasti kaikilla on kaikki hyvin siellä jossakin.
Olkaahan kiltisti.