Zen ja sivulaukkujen kinnittämisen taito

No sillälailla.
Ostinpa sitten loman lähestyessä viimein satulalaukut ja tellingin pikku japanialaiseen.
Romut haltuun ja eiku askartelemaan ajatuksena painella vielä baanalle perjantai-iltana tellingin paikalleenlaiton jälkeen.

Purin lähinnä avaruuskuviolta näyttävät raudat paketeistaan ja ohjeet auki. Helppoa tähän saakka.
Sitten tuli vaikeuksia.

Ensinnäkään missään ei ollut mainittu, että koko takapää piti purkaa lähes komponentteihin ennekuin raudat menivät edes sinne päin prätkää. Noh, siitä sitten kuin kipeätä junouwhattia näpeltäen muoviosia pikkuhiljaa poies ja varovarovasti.
Viimein tarvittavat osat olivat irti.

Ja eikun seuraava probleemi.
Vaikka miten päin kääntelin, en saanut mitenkään aikaiseksi rautojen sopimista paikalleen. Takajalkatappeihin tuleva reikä oli yksinkertasesti kaksi centtiä väärässä paikassa ja vilkkujen sähkökaapelit olivat aivan liian lyhyet ylettyäkseen johtosatsiin kiinni. Muutamakin kaveri pistäytyi paikalla ihmettelemässä projektia, joista paikalle saapunut kalakukkokeisari tajusi tässä vaiheessa häipyä paikalta vähin äänin tangenttin. Muisteli vielä lähtöä tehdessään, että kaikki hänen tuntemansa prätkäasentajat kiroavat sivulaukkutelineiden asennushommat yleensä alimpaan helvettiin asentamisen vaikeuden takia. Rälläkkä-hitsaus-vääntö-kääntö saattaisi siis olla hyvinkin mahdollista.
Ja perhana vieköön oikeassa oli.

Loppujen lopuksi velimiehen avustuksella yhteensä yhden illan ja päivän työmäärän, huikean viilaus-ja sovitussession, muutaman varaosakauppakäynnin, kahden katkenneen metalliporanterän ja perän sähkötöiden täydellisen uusimisen jälkeen himmeli on paikallaan. Ja hermo ihan loppu. Ja ruma kuin perkele. Mutta toimii.

Halavalla sai ku ite teki.
Tästä eteenpäin asennutan telineet tuleviin pyöriin. Se on yksi asia, joka on ihan varma.