Kevät toi prätkämessut ja duunarin

Näin se homma etenee.

Moottoripyörämessut ovat takana ja kevättä ilmassa. Tai jotakin. Ainakin henkisesti.

Taas on kaali täynnä kalliita haaveita ja messukissojen hymyilyä.

Messukeskukseen järjestetty happening oli taas kerran mukava tilaisuus ja pirun täynnä täynnä jengiä. Vaikka pitkien Triumph-miesten kanssa koitimme lähteä vaikka kuinka aikaisin (kymmeneltä), oli ajoitus silti väärä. Lähes koko Kuopio maakuntineen oli liikkeellä samalla aikataululla. Ja kännissä.

Noh, aikansa odotettuamme aukeni kuitenkin messujen uksi jonon kadottua ja päästiin savolaisia väistellen itse asiaan.

Trumphin ST Sprint on livenä erittäin jees. Tuo unelmieni kohde ja märkä päiväuni pitää vaan sellaista hintalappua kyljessään että ainakin tuleva kausi pitää odottaa ennen kuin moiseen pääsee käsiksi. Jos silloinkaan. Jokin puolivälin krouvi lienee hankintalistalla ennen tuohon suurempaan hintaluokkaan siirtymistä. Hullu stuntajaja tarjosi tähän kohtaan Suzukin uutta GSX750Rää vaihtoehdoksi välittömästi, mutta moinen saattaa olla hämäläiselle luonteelleni turhan kiihkeä paketti. Hinta on kylläkin jees ja nykyisenä sukisukimiehenä hyppäys ei olisi ajoasennoltaan ja rungoltaan suuri…toisaalta ”eiku”-osasto saattaa tulla vastaan nopeassa kohdassa tietä..

Funtsailun paikka ensi kauden jälkeen.Siis todellakin ensi kauden jälkeen. Laiha lompakko otsalla viilentää kummasti ostokuumetta..

Yksi viime aikojen haave on myös Hondan XX Blackbird, jonka kylmät tyypit tuntuivat erittäin käteensopivilta. Mukava ajoasento ja kaikki ”käsillä” saman tien. Vähän niinkuin hyvässä hansikkaassa. Kallita unelmia, mutta mahdollisia. Ehkä. Pahoittelen sylkiroiskeita etupleksin sisäpuolella.

Ducatin koko kalusto livenä on saakelin siistiä katsottavaa, mutta järkevimmiilläänkin yli parinkympin hinta poissulkee tomumajani tuon kategorian ulkopuolelle. Tosin noin viisi minuuttia tuijotettuani maaiman kauneimman messuemännän silmiin myyntipuheista ehkä prosentin kuullen, olin aivan vakuuttunut, että ducati on aino pyörä, jonka tulen ikinä tarvitsemaan. Tämä lumous kylläkin haihtui välittömästi poistuttuani kissanaisen vaikutuspiiristä… Koeajot meinaan silti käydä heittämässä kevään saapuessa. Mikä nottei.

Kawan ja Yamahan osastot eivät olleet nyt enempää tai vähempää huonoja tai hyviä, mutta jotenkin kävelin sinänsä hienon esillepanon aika kursorisesti ohi. Porukkaa näytti riittävän, joten mielipiteeni mistään tuskin liikuttaa tässäkään suhteessa kesän myyntiä suuntaan tai toiseen. Thundercatit ja ZX-12t ovat kyllä hienoja pelejä kummatkin.

Krääsäosotoa oli aika tavalla, ja pitkien Triumphmiesten kanssa kävimme aika selektiivisesti tuon puolen läpi. Tärkeimpänä oli ehkä hyvien saappaiden löytyminen viimeinkin ja hintaakin oli vain 150e.

Jotain hyviä ideoita myös vahauksen ja kypäräpuhelimien suhteen oli, mutta siinäpä nuo tärkeimmät.

Messut päättyivät massiiviseen DVD-katselusessioon jossa Evan McGregor (kyllä…se Moulin Rouge ja Star Wars tyyppi) matkustaa kaverinsa kanssa pallon ympäri Lontoo-Tsekki-Venäjä-Kazakstan-Venäjä-Alaska-Kanada-New York reittiä BMWn RSllä. Raina on käsittääkseni juuri vuoden vaihteessa valmistunut DVD-boksi, joka saa jokaisen ihmisen harkitsemaan vakavasti moottoripyöräilyä. Suosittelen, vaikka aihe ei kinnostaisi periaatteellisesti yhtään.

Yöllä ajoinkin sitten ainakin tuhat kilsaa hana auki..

Paluu arkeen koitti sitten sunnuntaina. Bileet lähestyvät ja raksahommia on painettava.

Katon valmistuttua piti fixata parit kaapit, jotka olivat ikävästi asennuksen tiellä tuolloin. Sitten menikin seuraavat kuutisen tuntia maalaushommissa, kun koitin tehdä raemaalilla seinistä taidetta. Saas nähdä miten onnistui..

Vähän jännittää itteeki.

Nyt on syytä sutia pois tästä koneen äärestä taas vaihteeksi.